Valokuvaus – hankkila.net

Kun on aikansa heilunut kameran kanssa lintuja kuvaamassa, alkaa tekemään mieli tehdä joku taulu seinän koristeeksi.

Edellisen oman lintukuvausbuumin aikana taulut olivat 20×30 cm kokoisia kuvia, joita sitten tuli kehystettyä sopivaksi katsottuihin kehyksiin ja sillä selvä. Viimeisen vajaan viidentoista vuoden aikana asiat ovat muuttuneet ja jopa voisi sanoa, että parempaan suuntaan.

Silloin ennen Ifolor taisi olla vielä Ifi ja he tarjosivat ihan oman Pro-väriprofiilin, jolla pystyi tilaamaan kuvia, jotka näyttivät värien osalta juurikin samalta, kuin omalla näytöllä. Tosin sillä oletuksella, että näyttö oli kalibroitu oikein. Sitten kyseinen tuote poistui valikoimasta ja jos foorumeita oli uskominen, kuvien tilaaminen muuttui lotoksi.

Itse lopetin kuvien tilaamisen tuolloin vain sen takia, että en enää kuvannut mitään. Pitkästä aikaa pari vuotta sitten piti saada seinälle muutama sisustustaulu ja kun en paremmastakaanm tiennyt, tilasin ne silloinkin Ifolorilta ja eipä mitään valittamista, mitä nyt itse olin sössinyt parin kuvan koot liian pieniksi.

Tämän vuoden puolella ajattelin sitten kokeilla miltä yksi kuva näyttäisi canvas-tauluna. Ruudulla tykäistyin väreihin ja tilasin sitten 30×30 kokoisena. Suunnitelmana oli tilata taulu niin, että kuva jatkuu reunan yli, mutta sähläsin sitten taittovaran kuvasta pois ja jouduin teettämään sen reunuksilla, jotka valitsin mustiksi. Valmis kuva oli juuri sitä mitä tilasin, mutta ehkä se musta reunus on alkanut näyttämään silmissä liian synkältä tms, eli olisi kannattanut valita valkea tai askarrella kuva uudestaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Sinisorsan poikanen, Suomenoja

Viime viikolla sitten ajattelin, että voisin hankkia oman työhuoneeni seinälle jonkun kuvan tai kuvaparin. En nyt alkanut käymään kuva-arkistoa mitenkään tarkasti läpi vaan päätin ottaa sieltä pari kuvaa, jotka heti olivat mielessä. Molemmissa käpytikka ja jotta sain kuvat symmetrisiksi, piti toisessa kuvassa kääntää tikka katsomaan oikealta vasemmalle.

Materiaaleja Ifolorilla on sitten ainakin meikän mielestä ihan riittävästi valittavana: canvas-taulu, kuvataulu, alumiinitaulu, akryylilasitaulu, galleriataulu, metallitaulu ja kuvajuliste.

Jostain syystä tilasin nuo kuvat sitten metallitauluina ja 60×40 cm kokoisina.

Käpytikka, Helsinki – Uutela

Käpytikka, Helsinki – Vanhankaupunginlahti

Ja sinne seinälle ne sitten päätyivät.

Näihinkin kuviin olen ihan tyytyväinen. Etenkin tuo oikeanpuoleinen on väreiltään juurikin sitä mitä näytöllä näkyi ja mitä tilasin (kuvassa ikkunasta tuleva heijastus häiritsee värisävyjä). Ja kyllä se vasemmanpuoleinenkin sitä on mitä tilasin. Ehkä olisin vain voinut säätää siitä alun perin värejä vähän eri tavalla, jos aletaan jälkiviisaaksi. Mutta ko. kuva on nyt meikän henkilökohtainen ennätys kuvan ottamisesta seinälle päätymiseen. Eli kuvan otin sunnuntaina ja seinää se koristi tauluna jo seuraavan viikon perjantaina. Kiitos tästä kuuluu myös nopealle toimitukselle (tilaus sisään keskiviikkona 18:30 ja paketti oli noudettavissa postista perjantaina 12:34 alkaen).

Todetaan vielä tähän loppuun, että olen vain Ifolorin asiakas ja minulla ei ole mitään muuta kytköksiä ko. firmaan.

Kävin tänään pitkästä aikaa kiertämässä Uutelan kameran kanssa ympäri. Edellinen kerta on joko 8 tai 12 vuoden takaa, kun muisti ja kuva-arkisto eivät täysin paljasta mitä reittiä olen milloinkin kulkenut. Noin vuosikymmen on kuitenkin aika pitkä aika.

Ensimmäisen kerran olen käynyt Uutelassa noin 2004. Alue oli suosittu jo silloinkin, mutta rauhassa siellä sai olla, etenkin jos valitsi aamun ensimmäiset tai illan viimeiset valot. Kerran minulla oli jonkun aikaa seurana todennäköisesti Miina Äkkijyrkän koira. Tai oli niitä alussa kaksi, mutta toinen lähti seuraamaan erästä toista kuvaajaa ja toinen minua. Ja löysinpä kuvankin todisteeksi. Vähän kaveri lisäsi haastetta maisemakuvaukseen ja eipä tuolta reissulta sitten mitään jälkipolville oikeastaan jäänytkään. Koirat ja ainakin toinen kuvaaja löysivät kotiin vielä saman päivän aikana.

Mutta aika paljon tuolla tuli aikanaan pyörittyä ja paikkahan oli monipuolinen, kun samalla reissulla pystyit kuvamaan lintuja ja maisemia. Joskus jopa lintu ja maisema sattuivat samaan kuvaan (ei todistetta tähän hätään).

Tosiaankin tänään kävin kiertämässä Uutelan pitkästä aikaa ja sen verran aika vaikuttaa, että ihan en muistanut missä järjestyksessä mikäkin paikka tulee vastaan. Mutta se ahaa elämys, kun näet jonkun puun, kiven, maiseman tai polun pätkän. Tuossa istui joskus närhi tai puukiipijä nimensä mukaisesti kiipesi puutta, nuo kivet ovat siinä maisemakuvassa ja tuo polku. Nostalgia.

Ja oli siellä ihmisiä ihan eri expotentiaalissa kuin silloin joskus. Onhan Uutelan läheisyyten rakennettu ihan hirveästi viimeisen 15 vuoden aikana ja toki tämä korona-aika näkyy myös ulkoilijoiden määrässä nousevana trendinä. En voi kuitenkaan vantaalaisena valitaa siitä, että Helsingissä on tungosta. Siihen pitää vaan tottua.

Tässä muutama maisemakuva vuosien varrelta, tosin vain tällainen kollaasi, kun alkuperäiset muokatut ovat ihan vähän kateissa. Sen siitä saa, kun päivittää tietokoneen ja samalla loppuu vanhan kunnon Aperturen toiminta ja Lightroomista ei vielä näitä kuvia löydy muuten kuin raakana.

Laitetaan loppuun vielä yksi merihanhi tältä päivältä. Katseli siihen tyyliin, että mene jonnekin muualle viettämään päivääsi.