En aikonut tänäänkään avautua tähän blogiin, mutta sattumalta huomasin kirjoittaneeni ensimmäisen tekstin tänne tasan kuusi vuotta sitten. Eli siitä voi myös vetää johtopäätöksen, miten pitkään tämä viimeisin kuntoilija / kilpakuntoilija ura on kestänyt. Aivan, kuusi vuotta. Matkalle on mahtunut kuntoilullisia iloja, suruja, ennätyksiä, floppeja, terveyttä, loukkaantumisia, tiukkaa treeniä, keventelyä, juoksua, pyöräilyä ja kaikkea muuta…
Vaikka tämä on välivuosi niin kilpakuntoilun kuin osin myös tämän kirjoittelun osalta, harjoittelu ja blogin pitäminen tulee edelleenkin jatkumaan…
Legendaarinen Korso 96 MTB maraton suoritettu, joten vuorossa on luonnollisesti kisaraportti. En tiedä kuinka pitkään kisaa on järjestetty, mutta allekirjoittaneelle tämä oli kolmas perättäinen startti. Reitti on pääpiirteitttäin pysynyt samana, mutta parin viimeisen vuoden aikana polkuosuuksia on tullut koko ajan lisää.
Tänä vuonna odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla oman suorituksen osalta. Harjoitustunnit -50 viime vuoteen verrattuna ja paino +5 kg. Ei ensimmäistäkään yli 3 h lenkkiä tai 10 h harjoitusviikkoa. Eipä ole äijä ainakaan ylikunnossa, korkeintaan pienessä ylipainossa.
Noin 15 startin kokemuksella ja etenkin viime vuoden Korson kisaa muistellen, tavoitteen oli nyt pysyä jossakin letkassa mukana. Ihan sama missä, kunhan vaan saisi edes pientä peesihyötyä niillä vauhdikkaammilla pätkillä. Startti meni tällä kertaa mallikkaasti ja vapaan vauhdin alkaessa olin kuntoon nähden ihan sopivasti liian lähellä kärkeä. Mutta en niin lähellä, että olisin lähtenyt ajamaan harhaan kärjen mukana. Järjestäjille oli käynyt pieni moka merkinnöissä ja heti etuauton jälkeen hiekkatielle käännyttäessä kovat kaverit päättivät lähteä kohti maalialuetta. Eksyneet lampaat saatiin kuitenkin käännytettyä ja hetken päästä polkuosuudella olikin sitten ”villiä” menoa, kun Skinsin kavereita lappaa ohi vasemmalta ja oikealta metsän kautta. Itse en matkan aikana kärsinyt mahdollisesti huonosta merkkauksesta tai eksymisistä, osin paikallistuntemuksen ansiosta ja osin sokeasti järjestävän seuran kuskin perässä ajaessa. Myöhemmin kuitenkin kuulin ja luin, että aika paljon kuskeille oli sattunut harhaanajoja. Ja vielä myöhemmin luin naamakirjasta, että merkkauksia olisi sabotoitu useampaan kertaan. Ei hyvä.
Kuva Emil Eklund.
Oma ajo oli suunnitelman mukaisesti isommassa ja pienemmässä letkassa roikkumista. Vetotyöt jätin tällä kertaa kylmän rauhallisesti parempikuntoisille. Siitäkin huolimatta sykemittari hakkasi pitkään lähellä punaista ja onneksi sain sitten sijoitettua itseni nippa nappa kuntotasoon nähden sopivaan vauhtiin.
Kisaraporttina tämä on taas tylsä, koska mitään ihmempää ei matkalla tapahtunut. Toki pakollinen kosketus maanpintaan piti ottaa heti toiselle kierrokselle lähtiessä. Tuolla pätkällä oli kisan ainoat liukkaammat polut ja lähes nappulaton Thunder Burt päätti lähteä juuren päältä itse valitsemaansa suuntaan ja singota kuskin vasen polvi edeltä rataan. Eipä tuota kisan aikana ehtinyt ihmettelemään, joten matka jatkui. Toinen kierros oli (vertailukelpoiselta osalta) ensimmäiseen verrattuna keskinopeudeltaan n. 1 km/h hitaampi, mutta näköjään kaikki nopeat pätkät menivät lähes samaan aikaan ensimmäisen kierroksen kanssa, joten peesistä on hyötyä. Ja tuttuun tapaan viimeiset 10 kilometriä olivat taistelua alkavaa kramppia vastaan. Taisin onnistua tekemään sopimuksen kramppien kanssa, kun uhkasin lausua koko loppumatkan ”kipu on kaverini” -mantraa ja sopivasti pyöritystä pitäen jalat pysyivät nippa nappa siedettävinä aina maaliin saakka. Ei ollut helppoa muillakaan samassa letkassa ajavilla ja pääsinkin sitten täyttömäellä muista irti ja sain vielä ohitettua pari kaveria ennen maalia. No lopussa takaa yritettiin tulla vielä kovaa, mutta vääntöä riitti vielä maaliviivalle saakka. Sen jälkeen kramppasivat sitten jalat sekä kädet ja vasemman käden sormet jäivät vielä pelottavasti pirunsarvi -asentoon.
Tällä kertaa ajo riitti M40 sarjassa 18. sijaan ajalla 3:03:53. Olosuhteet huomioiden varsin mallikas suoritus… mutta verrattuna viime vuotiseen kuntotasoon ja alkuperäisiin (viime vuoden lopulla tehtyihin) suunnitelmiin, lopputulos oli välttävä.
Edellinen kirjoitus alkaa uhkaavasti lähestymään kahden kuukauden ikää, joten lienee aika hakata hieman macbookin näppäimiä.
Lyhyesti voin todeta harjoittelun olleen hyvinkin maltillista ja mukaan on mahtunut lähes viikon tauko matkailun merkeissä. Vuoden takaiseen nähden kisakunto on lähes olematon, joten mielenkiinnolla odotan ensimäistä kisaa joko Aulangolla tai sitten täällä kotimaisemissa Korsossa. Kummankaan osalta en ole käynyt katsomassa mitään kisainfoa järjestäjien sivuilta, mutta kaipa ne kisat tosiaankin ovat ensi viikon lauantaina ja sitä seuraavan viikon sunnuntaina. Aulangolle menon päätän ihan viime metreillä ja todennäköisesti maksan siitä suolaisen jälki-ilmoittautumismaksun. Korsoon taas voisi periaatteessa ilmoittautuakin ihan ajoissa, jottei sekään jää sitten ajamatta.
Ei se kunto tosiaankaan ihan huipussaan ole 1-2 tunnin satunnaisella lenkkeilyllä, mutta siitäkin huolimatta tänään ajamani kisasimulaatio (n. 35 km) Korson maratonin maisemissa antoi pientä valonsädettä tulevasta. Veikkaisin kuitenkin olevani nyt 10 min huonommassa kunnossa verrattuna vuoden takaiseen Korson kisaan ja tuskinpa tuota otetaan kiinni parissa viikossa.
Tuolla harjoittelu -sivulla on ollut hiljaista viimeisten parin viikon aikana ja annetaan pienimuotoinen meriselitys lähes kryptisessä muodossa…
echo $stressi = substr(strrev("työ"),-2);
Lyhyesti voin todeta, että ”Alles in Ordnung”, mutta jonkun herätyksen/ravistuksen tuossa matkalla sain ja niinpä viimeisten viikkojen aikana harjoittelulle varatusta ajankäytöstä puolet on mennyt muuhun itsensä kehittämiseen. Havaitsin myös samalla, että vapaa-ajan toiminta on fokusoitunut aika vahvasti juurikin maastopyöräilyyn, mutta näköjään muutakin elämää ihmisellä voisi olla.
Niinpä olen tässä priorisoinut asioita hieman uuteen järjestykseen ja lopputuloksena ”raaka räkäposkella reenaaminen” (rrr) saa jäädä tälle kesälle pienempään rooliin. Tai eniten tuo päätös vaikuttaa lopputalven ja alkukevään tekemisiin, koska työmatkapyöräilyn myötä harjoittelutunnit tulevat varmastikin nousemaan sinne normimääriin ja viikonloppuisin pitkät treenit on varmasti edelleen ohjelmassa… Mutta selkeää muutosta tulee sitten kisaamiseen. Todennäköisesti tulen ajamaan ainoastaan lähiseudun kisoja (n. 100 km säteellä) plus muutaman poikkeuksen, jolloin ohjelmaksi muodostunee typistetty kausi 2015:
Aulanko
Korso
Valkeakoski
Taivassalo
Luukki
Mitään ei ole edelleenkään kiveen kirjoitettu, mutta näillä suunnitelmilla mennään toistaiseksi.
Viikko numero mikä lie suoritettu ja siinä sivussa vuoden lyhin kuukausi. Ja pikaisella tarkastuksella helmikuu 2015 oli kokonaisuudessaan laiskempi kuin vuotta aikaisemmin, mutta onneksi sentään pyörän päällä on tullut viihdyttyä… voimatreenin kustannuksella tietenkin. Loppupeleissä maastopyöräkisassa ajetaan kuitenkin pyörällä ilman painonnostorasteja, jos ei nyt ihan ääriolosuhteissa kisata.
Ja alkuperäisen suunnitelman mukaan mennyt viikko oli ns. lepoviikko, joten siihen vedoten suoritin pientä keventelyä ja harjoittelin vain puoli tuntia enemmän kuin viime viikolla. Ei toimi harjoittelun ohjelmointi tällä hetkellä, mutta edelleenkin lopputulos ratkaisee. Mutta vähitellen tässä on pakko alkaa lisäämään tunteja muutenkin kuin työmatkapyöräilyn merkeissä (sekään ei ole vielä alkanut), eli tulevina viikonloppuina pitkät treenit on venytettävä 3-4 tuntiin ja yli.
Ja siinäpä on vasemmalla kuvaa viikonlopun poluista. Silloin tällöin vastaan tulee täysin lumetonta metsää, mutta on sille nastarenkaalle lähtökohtaisesti käyttöä. Lauantaina polut olivat todella hyvässä kunnossa, jopa yllättävän hyvässä, mutta yön aikana jotakin pehmenemistä oli tapahtunut ja tänään äijä joutui tunkkaamaan kaikki vähänkin pitemmät ja jyrkemmät ylämäet. Aika turhauttavaa toimintaa, mutta siitäkin huolimatta viikonloppuun mahtui kaksi hyvää maastotreeniä.
Jälleen kerran alkaa tässä blogissa ote herpaantumaan ja päivitystahti harvenemaan. On siis kevättä rinnassa ja äijä jatkuvasti lenkillä. Not. Teoriassa kevättä voisi olla rinnassa, mutta odotetaan nyt ensin kesäkuulle ja mitataan sitten lumimäärä. Ja ei ne pyörän ketjutkaan tällä tahdilla ehdi vaihtokuntoon venyä. Tosin vaihdevaijerin kuoren sain sunnuntaina kuvan mukaiseen kuntoon ja loppumatkan ajelinkin kiinteällä 32×11 välityksellä. Tämä tasoitti edellisen viikonlopun 32×36 ajelua jäätyneellä vaihteistolla. Ehkäpä näillä kahdella episodilla on joku yhteys toisiinsa.
Joka tapauksessa vaijeri on kuorineen vaihdettu ja matka voi jatkua…
Löin sitten lukkoon, että tämä sivusto jatkaa seuraavan vuoden siellä missä se tällä hetkellä on, eli edellinen kirjoitus on niiltä osin nollattu. Maksaa mitä maksaa, täällä on hyvä olla.
Harjoittelusta taas ei voi sanoa, että se etenee, mutta siitäkin huolimatta sitä tulee tehtyä. Määrät voisivat lähteä jo lentoon, mutta muut aktiviteetit kuluttavat liikaa tunteja, joten mennään tällä. Optimaalistakaan tämä ei ole, koska esim. tällä viikolla takana on kaksi treeniä ja niissä sykejakauma PK vs. VK/MK huitelee 31% – 69%… no lähdetään siitä, että aina välillä on hyvä treenata kovempaa. Vastapainoksi viime viikolla tuli ajettua jonkun verran enemmän PK-painotteisesti, mutta yleisesti ottaen ajamiset menevät nyt fiilispohjalla.
Ja jälleen kerran… näillä mennään niin pitkään kun lunta on.
Jatketaanpa vielä pohdintaa blogialustasta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kyllästyttää harvoja lukijoita, jotka todennäköisemmin käyvät täällä ennemminkin lukemassa kuntoiluun/pyöräilyyn liittyvää kirjoittelua kuin asiaa web-sivustojen ylläpidosta. Mutta pomppiminen alustalta toiselle on ehkä näkynyt (ainakin ulkoasumuutoksena) ja todennäköisesti tulee näkymään vielä lisääkin, joten varoitus siitä.
Muutoksia voi tosiaankin vielä tulla, koska nyt on käynnissä blogin testiaika juuri siellä missä se nyt seisoo ja tähän mennessä kaksi asiaa häiritsee:
muokkausmahdollisuuksien puute (niin kuin itse haluan ne tehdä)
hinnoittelu
Kun tähän vielä lisätään halu ylläpitää ja kehittää omia taitoja tuolla konepellin alla, on mieleeni tullut ajatus toteuttaa myös blogi jossain määrin enemmän itse. Siinä sivussa on mahdollista myös toteuttaa jotakin muuta web-projektia ja sitä kautta oppia jotakin uutta ja ihmeellistä, josta voi olla hyötyä myös todellisessa elämässä. Etenkin kun elämme aikoja, jolloin työelämän osalta kannattaa olla laadittuna myös suunnitelma b, c ja ehkä myös d.
Palataan vielä Blogiin… alusta tulee edelleenkin olemaan WordPress, mutta jotenkin muuten ja jossakin muualla kuin nyt. Sekä jotenkin muuten? että jossakin? ovat vielä avoinna, mutta odotettavissa on nopeita päätöksiä…
Niin sanottu kevyempi harjoitusviikko on takana ja jälleen kerran sopivaan rakoon. Viime viikonloppuna kipeää ottanut peukalo ja edelleen olemassaolostaan muistuttanut niska-hartia-jäykkyys pitivät äijää jäähyllä tiistain ja keskiviikon. Osaltaan liioiteltu kahden päivän lepo oli itse aiheutettua, koska maanantaina ajoin ”vammoista” huolimatta harjoitusvastuksella edelliseltä viikolta siirtyneen VK-treenin ja se ei välttämättä ollut sitä täsmähoitoa peukalo-niska-hartia-alueelle 🙂 Mitäpä sitä ei harjoittelun nimissä tekisi.
Tältä viikolta jäi voimatreenit tekemättä, mutta pyörällä tuli ajettua neljän päivän putki torstaista sunnuntaihin. Määrillä ei voi kehua, mutta parempi tämäkin kuin kokonaan sohvaperunana.
Tänään metsäpolut olivat jo varsin hyvässä kunnossa ja kiitos tästä kuuluu koiranulkoiluttajille ja ehkä vähän myös kylmenneelle ilmalle. Perjantaina nimittäin meno ei ollut yhtään näin mallikasta vähemmän tampatuilla pehmeillä poluilla.
Mutta tästä taas normaaliin harjoitusviikkorytmiin… pari kovempaa pyörätreeniä, voimatreenit ja siihen sivuun kevyempää lyhyenä ja pitkänä.
voi sanoa, että se etenee, mutta siitäkin huolimatta sitä tulee tehtyä. Määrät voisivat lähteä jo lentoon, mutta muut aktiviteetit kuluttavat liikaa tunteja, joten mennään tällä. Optimaalistakaan tämä ei ole, koska esim. tällä viikolla takana on kaksi treeniä ja niissä sykejakauma PK vs. VK/MK huitelee 31% – 69%… no lähdetään siitä, että aina välillä on hyvä treenata kovempaa. Vastapainoksi viime viikolla tuli ajettua jonkun verran enemmän PK-painotteisesti, mutta yleisesti ottaen ajamiset menevät nyt fiilispohjalla.
hankkila.net 