Kategoriat
Uncategorized

The end

Rehellisesti sanottuna tämä blogi on nähnyt parhaat päivänsä jo vuosia sitten ja viimeisimmät ajat on menty selkeässä saattohoidossa. En myöskään tunne tällä hetkellä pienintäkään paloa kirjoitella tänne omasta kuntoilustani, joka on ollut blogin kantava ajatus vuodesta 2009 alkaen.

Kaikki alkoi juoksemisesta ja vaihtui jossakin vaiheessa maastopyöräilyyn. Välillä tuli kirjoitettua lähes päivittäin ja ennätys oli 25 tekstiä kuukaudessa. Katsokaa tuolta oikealta blogiarkistosta, sieltä näkee kuukausikohtaiset määrät ja laskevan trendin kohti tätä päivää.

Onko sitten kaikki loppu? Tähän pitää lainata erästä hyvää ystävääni ”kun pessimisti sanoo, että tämän huonommin ei asiat voi olla, niin optimisti vastaa, että kyllä voi….”, eli tavalla tai toisella minusta kuullaan edelleen. En suostu vaikenemaan. hankkila.net domain kuolee todennäköisesti seuraavassa uusintakierroksessa. hankkila.me ohjautunee johonkin, tosin brändiohjausryhmä ei ole vielä yksimielinen miten/missä/millä tälle saadaan paras mahdollinen value. Näillä näkymin tähän mennessä julkaistut 624 tekstiä + tämä + se viimeinen tulevat näkymään osoitteessa hankkila.wordpress.com niin pitkään kuin WP suostuu ilmaiseksi blogeja näyttämään.  Ja cliffhangerina vielä se, että olen koodannut oman blogialustan, joka pyörii jo jossakin (yksi blogi löydettävissä, kun tietää miten etsiä) ja ehkä tulen sen kautta jatkamaan myös tätä kuntoilu/maastopyöräily -aihetta ennemmin tai myöhemmin (jos milloinkaan). Eli tämän tiedon julkaisemiseen varaan ”se viimeinen” kirjoituksen tähän blogiin.

Ja loppuun  erityismaininta ja kiitos henkilöille, joiden tiedän lukevan tai ainakin lukeneen tätä blogia.

  1. muta, olet luonut uskoa siihen, että ”vanhanakin” voi kuntoilla kovaa ja blogata aktiivisesti (taitaa meillä olla pari kuukautta ikäeroa).
  2. Avanade Multisport. Ollaan ajettu kilpaa maastossa ja välillä olen ollut ennemmin maalissa ja useammin sinä. Katsotaan, jos saan rakennettua itseni kuntoon kaudelle 2016 ja raahauduttua vieläpä lähtöviivalle.
  3. Pasi A. Et sitten kertonut, että sinullakin on blogi? No löytyi ihan sattumalta, kun katsoin statistiikkaa mistä tälle sivustolle on päädytty. Myy Cube ja osta Pivot, tosin meikän ei ole myynnissä.

… ja supererityismaininta omalle äidilleni, joka on tätä kautta kuullut muutamista maastopyöräilyn aiheuttamista vammoista pojalleen 🙂

Ei muuta kuin jatkakaa sitä mitä teette ja mistä olette ylpeitä. Kireitä ketjuja ja lenkkarin nauhoja (tai ainakin sopivasti kiristettyjä nauhoja). Ja jälleen kerran, näillä mennään!

 

Kategoriat
Uncategorized

Kuusi

En aikonut tänäänkään avautua tähän blogiin, mutta sattumalta huomasin kirjoittaneeni ensimmäisen tekstin tänne tasan kuusi vuotta sitten. Eli siitä voi myös vetää johtopäätöksen, miten pitkään tämä viimeisin kuntoilija / kilpakuntoilija ura on kestänyt. Aivan, kuusi vuotta. Matkalle on mahtunut kuntoilullisia iloja, suruja, ennätyksiä, floppeja, terveyttä, loukkaantumisia, tiukkaa treeniä, keventelyä, juoksua, pyöräilyä ja kaikkea muuta…

Vaikka tämä on välivuosi niin kilpakuntoilun kuin osin myös tämän kirjoittelun osalta, harjoittelu ja blogin pitäminen tulee edelleenkin jatkumaan…

Kategoriat
Uncategorized

Tahko 2015

Tahko ja starttiin aikaa vajaat 14 tuntia… not. Väliin jää tänä vuonna ja katsotaan saisiko sitä itsensä paikan päälle vuoden päästä.

IMG_1962 IMG_1826 IMG_1823

Kategoriat
Uncategorized

Korso MTB

Legendaarinen Korso 96 MTB maraton suoritettu, joten vuorossa on luonnollisesti kisaraportti. En tiedä kuinka pitkään kisaa on järjestetty, mutta allekirjoittaneelle tämä oli kolmas perättäinen startti. Reitti on pääpiirteitttäin pysynyt samana, mutta parin viimeisen vuoden aikana polkuosuuksia on tullut koko ajan lisää.

Tänä vuonna odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla oman suorituksen osalta. Harjoitustunnit -50 viime vuoteen verrattuna ja paino +5 kg. Ei ensimmäistäkään yli 3 h lenkkiä tai 10 h harjoitusviikkoa. Eipä ole äijä ainakaan ylikunnossa, korkeintaan pienessä ylipainossa.

Noin 15 startin kokemuksella ja etenkin viime vuoden Korson kisaa muistellen, tavoitteen oli nyt pysyä jossakin letkassa mukana. Ihan sama missä, kunhan vaan saisi edes pientä peesihyötyä niillä vauhdikkaammilla pätkillä. Startti meni tällä kertaa mallikkaasti ja vapaan vauhdin alkaessa olin kuntoon nähden ihan sopivasti liian lähellä kärkeä. Mutta en niin lähellä, että olisin lähtenyt ajamaan harhaan kärjen mukana. Järjestäjille oli käynyt pieni moka merkinnöissä ja heti etuauton jälkeen hiekkatielle käännyttäessä kovat kaverit päättivät lähteä kohti maalialuetta. Eksyneet lampaat saatiin kuitenkin käännytettyä ja hetken päästä polkuosuudella olikin sitten ”villiä” menoa, kun Skinsin kavereita lappaa ohi vasemmalta ja oikealta metsän kautta. Itse en matkan aikana kärsinyt mahdollisesti huonosta merkkauksesta tai eksymisistä, osin paikallistuntemuksen ansiosta ja osin sokeasti järjestävän seuran kuskin perässä ajaessa. Myöhemmin kuitenkin kuulin ja luin, että aika paljon kuskeille oli sattunut harhaanajoja. Ja vielä myöhemmin luin naamakirjasta, että merkkauksia olisi sabotoitu useampaan kertaan. Ei hyvä.

Korso 96 mtb 2015 marathon
Kuva Emil Eklund.

Oma ajo oli suunnitelman mukaisesti isommassa ja pienemmässä letkassa roikkumista. Vetotyöt jätin tällä kertaa kylmän rauhallisesti parempikuntoisille. Siitäkin huolimatta sykemittari hakkasi pitkään lähellä punaista ja onneksi sain sitten sijoitettua itseni nippa nappa kuntotasoon nähden sopivaan vauhtiin.

Kisaraporttina tämä on taas tylsä, koska mitään ihmempää ei matkalla tapahtunut. Toki pakollinen kosketus maanpintaan piti ottaa heti toiselle kierrokselle lähtiessä. Tuolla pätkällä oli kisan ainoat liukkaammat polut ja lähes nappulaton Thunder Burt päätti lähteä juuren päältä itse valitsemaansa suuntaan ja singota kuskin vasen polvi edeltä rataan. Eipä tuota kisan aikana ehtinyt ihmettelemään, joten matka jatkui. Toinen kierros oli (vertailukelpoiselta osalta) ensimmäiseen verrattuna keskinopeudeltaan n. 1 km/h hitaampi, mutta näköjään kaikki nopeat pätkät menivät lähes samaan aikaan ensimmäisen kierroksen kanssa, joten peesistä on hyötyä. Ja tuttuun tapaan viimeiset 10 kilometriä olivat taistelua alkavaa kramppia vastaan. Taisin onnistua tekemään sopimuksen kramppien kanssa, kun uhkasin lausua koko loppumatkan ”kipu on kaverini” -mantraa ja sopivasti pyöritystä pitäen jalat pysyivät nippa nappa siedettävinä aina maaliin saakka. Ei ollut helppoa muillakaan samassa letkassa ajavilla ja pääsinkin sitten täyttömäellä muista irti ja sain vielä ohitettua pari kaveria ennen maalia. No lopussa takaa yritettiin tulla vielä kovaa, mutta vääntöä riitti vielä maaliviivalle saakka. Sen jälkeen kramppasivat sitten jalat sekä kädet ja vasemman käden sormet jäivät vielä pelottavasti pirunsarvi -asentoon.

Tällä kertaa ajo riitti M40 sarjassa 18. sijaan ajalla 3:03:53. Olosuhteet huomioiden varsin mallikas suoritus… mutta verrattuna viime vuotiseen kuntotasoon ja alkuperäisiin (viime vuoden lopulla tehtyihin) suunnitelmiin, lopputulos oli välttävä.

Tästä eteenpäin kohti seuraavaa kisaa???

Kategoriat
Uncategorized

Helatorstai 14.5.2015

Edellinen kirjoitus alkaa uhkaavasti lähestymään kahden kuukauden ikää, joten lienee aika hakata hieman macbookin näppäimiä.

Lyhyesti voin todeta harjoittelun olleen hyvinkin maltillista ja mukaan on mahtunut lähes viikon tauko matkailun merkeissä. Vuoden takaiseen nähden kisakunto on lähes olematon, joten mielenkiinnolla odotan ensimäistä kisaa joko Aulangolla tai sitten täällä kotimaisemissa Korsossa. Kummankaan osalta en ole käynyt katsomassa mitään kisainfoa järjestäjien sivuilta, mutta kaipa ne kisat tosiaankin ovat ensi viikon lauantaina ja sitä seuraavan viikon sunnuntaina. Aulangolle menon päätän ihan viime metreillä ja todennäköisesti maksan siitä suolaisen jälki-ilmoittautumismaksun. Korsoon taas voisi periaatteessa ilmoittautuakin ihan ajoissa, jottei sekään jää sitten ajamatta.

Ei se kunto tosiaankaan ihan huipussaan ole 1-2 tunnin satunnaisella lenkkeilyllä, mutta siitäkin huolimatta tänään ajamani kisasimulaatio (n. 35 km) Korson maratonin maisemissa antoi pientä valonsädettä tulevasta. Veikkaisin kuitenkin olevani nyt 10 min huonommassa kunnossa verrattuna vuoden takaiseen Korson kisaan ja tuskinpa tuota otetaan kiinni parissa viikossa.

Kategoriat
Uncategorized

2014 – 2015

Tarkoituksenani oli kirjoittaa legendaarinen ”vuosiyhteenveto” jo syksyllä harjoituskauden vaihtuessa, mutta laiskuus otti selkävoiton ja näin ollen pidetään tämän osalta vanha tahti päällä (2013, 2012) ja runkona edellinen sepustus.

Tämäkin kausi oli puhtaasti pyöräilyä ja missään vaiheessa en haaveillut yhdestäkään juoksukilpailusta… tai ehkä vähän vitosen maantiekisasta. Harjoittelun osalta vuosi onnistui todella hyvin. Yhtään nollaviikkoa ei mukaan mahtunut, eli sairaudet ja loukkaantumiset eivät häirinneet kovinkaan pahasti. Joku flunssan tapainen matkalle mahtui, sekä yksi nilkan nyrjähdys. Todellisuudessa kyseessä oli pahempi vamma, kuin vajaan viikon mittainen harjoittelutauko antoi ymmärtää. Voi olla, että jalka olisi parantunut nopeammin enemmällä levolla, mutta siinä vaiheessa kautta ei vaan malttanut. Keliolosuhteiden puolesta vähäluminen talvi mahdollisti hyvin lajiharjoittelun ja siihen päälle sain alkuvuodelle vielä hyvän salitreenijakson. Ja oli se harjoitusvastuskin kohtalaisella käytöllä talven ajan.

Sitten harjoittelutunteihin. Vuoden ensimmäinen neljännes 82,5 pyöräilytunnilla oli määrällisesti lähes 20 tuntia vuoden takaista enemmän, vaikkakin tuohon sisältyi pyöräilylaiska helmikuu. Etuajassa oleva kevät korjasi tilannetta ja maaliskuulle tulikin ahkeroitua tuplasti edellistä vuotta enemmän.

Seuraavalla neljänneksellä viihdyin pyörän päällä kokonaiset 20 tuntia edellistä vuotta vähemmän (128,5 h). Tuo selittyy yhdellä totaalisella pyöräilyvapaalla lomaviikolla, nilkan aiheuttamalla pakkolevolla sekä vuotta aikaisemmalla ”kuntopiikin” tavoittelulla ja harjoittelun keventämisellä.

Kolmannella neljänneksellä (145 h) ajettiin taas edellistä vuotta enemmän. Tähän vielä vuoden viimeinen neljännes päälle (69 h) ja pienellä päässälaskulla vuoden ajotunnit asettuivat noin 425 tuntiin, eli tappiota tuli edelliseen vuoteen viisi tuntia.  Kokonaisuudessaan kaikki lajit huomioiden saan laskettua harjoituspäiväkirjasta tunteja 477, joten ehkä sittenkin plussaa edelliseen vuoteen juurikin viiden tunnin verran. Kiitos loppukauden juoksulenkkien. Kehitystä se on pienikin sellainen. Ja nuo tunnit on edelleenkin rehellistä hikiliikuntaa, venyttelyt ym. tukiharjoitusmuodot tulee tehtyä ilman pöytäkirjamerkintöjä.

Korso XCO

Kilpailullisesti vuoden saldo oli kymmenen starttia ja kahdeksan kertaa maaliin. Onnistumisten puolelle menee 1) yleisesti ottaen se, että sain itseni kymmenen kertaa lähtöviivalle, 2) maaliin pääsemisen raskaassa Taivassalon kisassa sekä 3) Korson XCO:n harrastesarjan voitto. Pettymysten puolelle taas 1) Tahkon keskeytys heti alkumetreillä, 2) väsähtäminen Jämillä ja ehkä myös 3) se, että odotin kyllä itseltäni loppukauteen vähän parempia suorituksia.

Vuosi sitten nimesin seitsemän kisaa ”voisin ajaa” kategoriaan ja näistä osallistuin viiteen ja kuudenteenkin olin ilmoittautunut (Nurmijärvi), mutta se jäin nilkan takia ajamatta. Vuelta Vantaa oli sitten listan ainoa kisa, johon osallistuminen ei loppujen lopuksi kiinnostanut pätkääkään. Näinpä sitten kausi muodostuikin alkuperäisen listan viidestä kisasta sekä viidestä kauden aikana omaan kisakalenteriini syystä tai toisesta valikoituneesta kisasta.

Ja tässäpä ne kauden startit vielä kertaalleen listattuna:

2013 ajoin yhden XCM cupin kisan ja tällä suorituksella tuli M40-sarjassa 40. sija. Tälle vuodelle cupin kisoja tuli kierrettyä viisi ja sijoituskin oli tällä kertaa 11.

Ja sitten perinteinen pohdinta vuodelle 2015. Harjoittelu on tietenkin jo täydessä vauhdissa ja toki parempaan tässä suoritusyhteiskunnassa pitää pyrkiä. Tavoitteena on ajaa vähintään sama määrä kisoja kuin viime vuonna, mutta mitään ns. pääkisaa en ole vielä päättänyt. Periaatteessa se voisi olla taas Tahko, mutta jotenkin menneen vuoden pettymys v*****aa sen verran, että en välttämättä edes Savon suunnalle lähde ajamaan. No alustavassa ohjelmassa se on, mutta katsotaan. Ja jos maraton cupia ajetaan niin kuin ennenkin, tavoitteena voisi olla tällä kertaa vähintään kuusi starttia, jolla irtoaa se kultainen muistolätkä 🙂

vuoden treenit 2014

Harjoitusmäärä tuskin nousee nykyisestään.  Jollakin tavalla pidän 500 tuntia järkevyyden rajana ja sitä suurempi määrä alkaa jo vaikuttamaan muuhun elämään negatiivisesti. Tuntijako pysynee myös saman suuntaisena kuin 2014. Ylivoimaisesti suurin osa treenistä tulee edelleen pyörällä, mutta varmastikin tässä talven aikana myös juoksulenkkejä mahtuu ohjelmaan, kun ne lenkkaritkin on taas pitkästä aikaa kaapin perukoilta löytyneet. Ja tehoruuvia kiristän myös tälle vuodelle muutaman pykälän.

Loppuun vielä vuoden takaiset käppyrät (2013) päivitettynä viimeisimmillä vastaavilla (2014)…

Jos vuosi 2013 oli ”suurta” painonpudotuksen aikaa, oli vuosi 2014 ylläpitoa ja pientä sahaamista…

2014
2013

Harjoitustunnit per viikko. Jotenkin tuossa vuodessa 2013 näyttäisi olevan enemmän yritystä, mutta yksi kaavio ei kerro koko totuutta…

2014

2013

Ja viimeiseksi taas epämääräinen kuvaaja rasituksesta, kunnosta ja väsymyksestä… Ehkä tuosta violetista viivasta kuitenkin näkee milloin on harjoiteltu paljon ja milloin ei. Kuvaajassa on mukana ainoastaan maasto- tai maantiepyörällä tehdyt harjoitukset (myös harjoitusvastuksella). Sinänsä tämä kuvaaja on epätieteellinen, koska välillä suoritusten rasittavuus on mitattu wattimittarilla ja välillä sykemittarilla, mutta jotakin suuntaa se antaa. Ja silloin kun tuo keltainen viiva/alue on tehnyt syvän kuopan niin kyllä se kehokin on samoihin aikoihin ”huutanut” apua hetkellisen ylirasituksen takia.

Ehkä kuitenkin tuo alempi kuva (2013) kertoo miltä harjoittelu, rasitus ja kunnon kehittyminen näyttää tähdätessä ainoastaan yhteen yhteen kisaan ja yleensäkin kauden kisamäärän ollessa ainoastaan kolme! Ja ylempi (2014) kertoo taas miltä tällaisen nöösin kuntoilijan kausi näyttää, kun siihen mahtuu kymmenen starttia ja sitä kautta kisat pitää ottaa huomioiminen myös harjoittelun kokonaisrasituksessa.

2014

2013

 Siinäpä oli vuosi 2014 ja nyt vaan harjoitusintoa puhkuen kohti alkanutta vuotta 2015…

Tammikuu – missä lumi?
Helmikuu – talvi?

Maaliskuu – lunta!
Huhtikuu – matkailua
Toukokuu – kisakausi avattu
Kesäkuu – Tahko
Heinäkuu – pyörä pääsi hotellimajoitukseen
Elokuu – Jämi ja väsyneet jalat
Syyskuu – Luukki
Lokakuu – sisäharjoittelukausi alkaa
Marraskuu – Ei jaksa!
Joulukuu – lunta!

Kategoriat
Uncategorized

Keskiviikko 7.5.2014

Olisikohan jo hyväksyttävä, että lauantaille tulee kauden ensimmäiseen kisaan dns -merkintä. Toivoa olisi kiva pitää yllä, mutta

  • pyöräilykengän saaminen jalkaa ei tunnu hyvälle
  • kengän kiinnittäminen polkimeen on haastavaa
  • pyörittämiseen ei oikein löydy tehoja oikeasta jalasta tai nilkka rajoittaa tehokkaasti wattien käyttöä
  • kengän irrottaminen polkimesta on erittäin haastavaa.
Eiköhän se ollut siinä. Mutta odotellaan edelleen sitä ihmettä 🙂
Kategoriat
Uncategorized

Perjantai 25.4.2014

Pientä hiljaiseloa sitten viimeisimmän blogimerkinnän, mutta back in business.

Eli tuollainen viiden päivän lomareissu aiheutti yhtä pitkän paussin harjoittelusta, mutta korvaavana treeninä tuli reilut 115 000 askelta Budapestin kaduilla. Nyt takana on myös pari maastopyörälenkkiä, joten lähes normirytmi on jo päällä.

Kategoriat
Uncategorized

Maanantai 14.4.2014

Ei mennyt viikko suunnitelman mukaan, mutta eipä siitä toisaalta jäänyt kuin yksi lenkki ajamatta. Nimittäin se viikon kovin veto.

Maanantai, ap normi/mtb,  ip normi+tehoja/mtb
Tiistai, porukkamaastolenkki/mtb 2h
Keskiviikko, ap normi/cx, ip normi/cx
Torstai, ap normi+tehoja/cx, ip normi/cx
Perjantai, lepo
Lauantai, lepo
Sunnuntai, metsälenkki/mtb

Yhteensä: 9 h 30 min.

cx = cyclocrossari maantiekiekoilla
mtb = maastopyörä
normi = perus pk-lenkki / työmatka noin 1 tunnin suoritus

Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli kurkku kipeäksi ja siitä sitten tuttujen flunssan oireiden mukaisesti perjantain ja lauantain aikana pääsin taas niistämään nenää oikein urakalla. Mutta siinäpä se tauti sitten olikin. Eilen sunnuntaina olo oli jo vähintäänkin viittä vailla normaali ja kävin ajamassa kevyen reilun 1,5 tunnin lenkin. Joko kyseessä oli taas super-nopea-flunssa tai sitten enemmän tai vähemmän allergian oireita.

Kategoriat
Uncategorized

Lauantai 1.3.2014

Tänään oli vaihteeksi vuorossa ”tee-se-itse-kynnystehotesti”. Suorituksen toteutukseen vaaditut välineet tälläkin kertaa:

  • polkupyörä mallia Ridley
  • harjoitusvastus
  • PowerTap -wattimittari
  • kannettava
  • ANT+ usb-tikku
  • TrainerRoad -softa
  • musiikkia

Olosuhteet eivät olleet tälläkään kertaa optimaaliset, koska jalat olivat vielä suhteellisen kipeät keskiviikon superjalkarääkistä ja tuo verotti varmasti jokusen watin lopputulosta. Lämmittelyvaiheessa suoritettu 5 minuutin kovatehoinen veto meinasi viedä viimeisenkin uskon testin läpäisemisestä näillä jaloilla, mutta siitäkin huolimatta aloitin varsinaisen 20 minuutin rääkin. Olen huomannut, että parhaiten saan ajettua testin tasaisella ja kovalla teholla, kun jaottelen suorituksen 5 minuutin pätkiin. Ensimmäisellä päästään käyntiin, toinen on pelkkää suorittamista, kolmas taas taistelua itsensä kanssa ja neljäs on jo niin lähellä maalia, että ei voi muuta kuin ajaa minkä pääsee.

Taktiikka toimi ja palkinnoksi tuli n. 3 % parannus kynnystehoon verrattuna edelliseen 5 viikon takaiseen testiin. Ja mikä tärkeintä, vuoden takaiseen kehitystä on tullut jo 13 %, joten suunta on varsin hyvä.