Kategoriat
Tekniikka Valokuvaus

Resoluutio

Maailma muuttuu ja niin muuttuu resoluutiokin. Ei nyt mennä sinne kaiken alkuun, mutta kuinka moni muistaa vaikkapa 640 x 400 tai 800 x 600 resoluution näytöt? Mikä silmiä avaava kokemus oli 1024 x 768… 1680 x 1050… 1920 x 1080… 4K… 5K ja kohta 8K. Toki siinä samalla on kasvanut myös näytön fyysinen koko jostakin 15 tuumasta 28 tuumaan. Ja onhan niitä suureampiakin näyttöjä olemassa.

Siinä varmaankin 95% meikän ajallisesti käyttämistä näytön resoluutioista viimeisen 20 vuoden aikana.

Entä sitten digikamerat. Sielläkin lähdettiin aika pohjilta liikkeelle tyyliin 320 x 240 pikseliä. Ensimmäinen järjestelmäkamera tuotti jo 1,3 megapikseliä (Kodak DCS 100, 1991) ja meikän ensimmäinen digipokkari vuonna 2004 kokonaiset neljä (Olympus C-770 UZ), jolloin resoluutio tuossa oli jo huima 2288 x 1712. Ja näytön resoluutio tuohon aikaan oli se 1024 x 768. Sitten tuli Nikon D70 (6,1 mp), Canon 30D (8 mp) ja Canon 7D, joka räjäytti tajunnan 18 megapikselin voimalla. Ja tuossa vaiheessa se oma kuvaaminen alkoi hiipumaan.

Ja nämäkin kattavat reilun 90% digikameroilla ottamistani kuvista, jos unohdetaan älypuhelimet.

Kolme vuotta myöhemmin hankin ensimmäisen peilittömän (järjestelmäkameran) ja puhtaalta pöydältä lähtiessä valinta osui Sonyn suuntaan. Tässä vaiheessa mentiin 24 megapikselissä (6000 x 4000). Siitä sitten vuosia eteenpäin ja seuraavan Sonyn myötä edelleen mennään samoilla pikseleillä, vaikkakin parhaimmillaan ko. merkillä päästäisiin jo viimeistään mielen (ja kovalevyn) räjäyttävään 61 mp kuvatarkkuuteen.

Siirrytäänpä sitten tämän tarinan pihviin. Kun silloin joskus aloitin digikuvauksen, näytön resoluutio oli se 1024 x 768 ja kamera tuotti 2288 x 1712 kokoista kuvaa. Kun kuva oli ruudulla 100% koossa, se täytti 5 näyttöä (teoriassa, koska ei niitä minulla ole koskaan ollut kerrallaan kolmea enempää). Jos taas vedetään mutkat suoraksi, sen aikainen kuva täyttää nykyisisin käytössäni olevaa näyttöä 100% koossa neljäsosan verran. Ja meikän nykyisessä kamerassa vastaava suhdeluku on 1,63. Aikanaan terävät ja hyvin valoitetut kuvat näyttivät todella hyvältä sen aikaisilla näytöillä ja sama toki myös nykyisellä kameralla otetuissa kuvissa. Mutta ne vanhat kuvat uudella näytöllä. Melkein tekee mieli vetää ranteet auki, kun ne eivät vaan enää näytä todella hyviltä. Ja välillä ei edes hyviltä.

Linkkejä:

Kategoriat
Tekniikka

Uudella alustalla (osa 2)

Jatketaanpa vielä pohdintaa blogialustasta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kyllästyttää harvoja lukijoita, jotka todennäköisemmin käyvät täällä ennemminkin lukemassa kuntoiluun/pyöräilyyn liittyvää kirjoittelua kuin asiaa web-sivustojen ylläpidosta. Mutta pomppiminen alustalta toiselle on ehkä näkynyt (ainakin ulkoasumuutoksena) ja todennäköisesti tulee näkymään vielä lisääkin, joten varoitus siitä.

Muutoksia voi tosiaankin vielä tulla, koska nyt on käynnissä blogin testiaika juuri siellä missä se nyt seisoo ja tähän mennessä kaksi asiaa häiritsee:

  1. muokkausmahdollisuuksien puute (niin kuin itse haluan ne tehdä)
  2. hinnoittelu

Kun tähän vielä lisätään halu ylläpitää ja kehittää omia taitoja tuolla konepellin alla, on mieleeni tullut ajatus toteuttaa myös blogi jossain määrin enemmän itse. Siinä sivussa on mahdollista myös toteuttaa jotakin muuta web-projektia ja sitä kautta oppia jotakin uutta ja ihmeellistä, josta voi olla hyötyä myös todellisessa elämässä. Etenkin kun elämme aikoja, jolloin työelämän osalta kannattaa olla laadittuna myös suunnitelma b, c ja ehkä myös d.

Palataan vielä Blogiin… alusta tulee edelleenkin olemaan WordPress, mutta jotenkin muuten ja jossakin muualla kuin nyt. Sekä jotenkin muuten? että jossakin? ovat vielä avoinna, mutta odotettavissa on nopeita päätöksiä…

Kategoriat
Tekniikka

Uudella alustalla

Blogialustan muutos tuli sitten tehtyä nopeasti ja nyt mennään taas vaihteeksi WordPressillä. Vastaan voi tulla toimimattomia sivuston sisäisiä linkkejä, mutta en ala käymään tekstejä niiden osalta sen tarkemmin läpi. Itse ylläpidetyssä WP:ssä oli aikanaan valmiina tai asennettavissa työkalu, joka tarkasti onko sivuston linkit hengissä, mutta tästä palveluversiosta en ole ko. apuvälinettä vielä löytänyt. Myös kuvat on siirtyneet mukana tai sitten ei.

Googlen hakutuloksissa hankkila.me näyttää myös toimivan, joten taisin onnistua myös vanhan Blogger -sivuston sammuttamisessa niin hyvin, että Google ei laita meikäläistä jäähylle tuplahakutulosten takia. Näiltäkin osin tilanne näyttää hyvälle. Sivuston ulkoasu on toistaiseksi se mikä on, mutta jollakin aikataululla pitää käydä tarkemmin sen kimppuun ja katsoa sopivampaa teemaa tai kääriä hihat ja tehdä itse. Tästä eteenpäin… huomenna joku pyörälenkki ja sunnuntaina toinen. Siinä välissä tietokoneen räpläämistä.

Kategoriat
Tekniikka

Aikansa kutakin…

Kun aloittaa kirjoituksen toteamalla ”aikansa kutakin”, herää lukijassa pelko (tai huojennus) tämänkin blogin loppumisesta tai vaihtoehtoisesti itsensä loppuun rääkänneen kuntourheilijan uran päättymisestä. Ei nyt sentään, en armahda vielä lukijoita enkä myöskään kanssakilpailijoita. Kuntoilun ja harjoittelun puolelle ei ole tulossa mitään muutosta, mutta yllätys yllätys, jälleen kerran tarkoituksena on vaihtaa blogialustaa.

Voihan tämä näyttää päättömältä hyppimiseltä alustalta toiselle, mutta on tässä tullut epämääräisiä blogeja pidettyä jo kymmenen vuoden ajan ja ei niitä vaihtoja niin usein ole tapahtunut… oli se ensimmäinen blogialusta jota en enää muista ja p***a se oli. Sitten tuli itse ylläpidetty WordPress, jota seurasi Blogger ja taas itse ylläpidetty WordPress. Loogisesti seuraavana vuorossa oli taas Blogger ja mikäpä muu se nyt kiinnostaa kuin WordPress. Tosin tällä kertaa palveluna. Reilu pari vuotta ja alusta… onko se nyt niin paha?

Mitä se teiltä lukijoilta vaatii? Ei muuta kuin tämän saman blogin seuraamista. Tässä on pitkä historia takana ja niitä toimivia osoitteita tälle sivustolle on http://www.hankkila.me, http://www.hankkila.net ja juosten.blogspot.com. Tässä vaiheessa suosittelen viimeistään muuttamaan suosikeissa, rss-lukijassa tai oman blogin suositeltavissa sivustoissa olevan osoitteen muotoon http://www.hankkila.me. Kyllä ne muutkin osoitteet perässä tulevat (toivottavasti), mutta jollakin aikataululla tavoitteena on karsia nykytrendin mukaisesti kuluja ja päästä eroon .net -osoitteesta. Saa joku muu vähälukuisen Hankkila -suvun edustaja ottaa sen käyttöönsä… ehkä (€€€).

Ja loppuun historiaa

  • Edellinen blogivaihto Bloggeriin Keskiviikko 9.1.2013
  • Todennäköisesti WordPress käyttöön joskus kesällä 2011
  • juosten.blogspot.com sivuston aloitus: Ensimmäinen kirjoitus
  • Tätä vanhempi historia löytynee jollakin historiahakukoneella…, mutta ensimmäinen minulla tallessa oleva (helposti luettavassa muodossa oleva) teksti löytyy päivämäärältä 23.6.2005. Tosin blogielämää oli aikaisemminkin, todisteet vaan puuttuvat 🙂

</sivuhyppy tekniikkaan päättyy tällä erää>, joten jatketaan kuntoilua!

p.s. Sivupalkissa olevat blogit ovat wp:n arpomassa järjestyksessä. En tiedä mihin järjestys perustuu jne…

p.s.2. Tosin dns asetukset ovat tällä hetkellä ns. vaiheessa (4.2.2015), joten tämä sivu voi näkyä joko vanhassa tai uudessa blogissa…

Kategoriat
harjoittelu pyöräily Tekniikka

Sunnuntai 14.12.2014

Vuosi alkaa vetelemään viimeisiään, mutta on tässä vielä 2,5 viikkoa aikaa latoa tunteja ja kilometrejä kuluvan vuoden laariin. Tämän viikon treenit menivät vaihteeksi niin kuin pitää ja jopa omaksi yllätyksekseni harjoitusohjelma toteutui käytännössä täydellisesti. Tosin lauantain ”pakkolevon” takia jouduin kuormittamaan kehoa neljä päivää putkeen kovilla/reippailla treeneillä, joten se harjoitusvapaa tuntui ihan hyvältä.

Ja aikainen joululahjakin saapui, kun Garmin Forerunner 920XT toimitettiin vihdoin ja viimein. Tilasin laitteen ennakkoon jo lokakuun alussa toimituspäivällä 24.10., mutta toimitusvaikeuksien takia alkoi näyttämään, että tuskinpa näen laitetta vielä tämän vuoden puolella, joten keskiviikkona ilmestynyt lähetti paketteineen oli iloinen yllätys.

Periaatteessa maastopyöräilijälle Forerunner on lähes turha hankinta, mutta perustelin tuon itselleni:
  • (satunnaisilla) juoksulenkeillä
  • Suomen talvella, jolloin ranteessa oleva laite on paremmassa paikassa kuin stongassa roikkuva Edge 510
  • toimii myös kellona (puna-valkoinen laite on toooosi siisti ja huomaamaton kello)
  • korvaa Vivofitin aktiivisuusrannekkeena
  • ja oli kai niitä muitakin päivittäin vaihtuvia syitä.
Eli ihan normihankinta, jossa tunne voitti järjen.
Seuraavaksi voisikin alkaa speksaamaan sitä jäykkäperän vaihteistoa… katsotaan sitten millainen ylilyönti siitä tulee.
Kategoriat
harjoittelu pyöräily Tekniikka

Bkool

Heti alkuun… olen ehkä aavistuksen jälkijunassa ko. laitteen osalta, koska monella muulla savolaisella heimoveljellä tai lähes sellaisella ko. laite on ollut käytössä jo toista vuotta, mutta aina ei pysty olemaan se öörli böörd… ja tästä luonteva siirtymä varsinaiseen tarinaan…

Viimeisin hankintani pyöräilyn osalta on Bkool Pro harjoitusvastus. On kai luonnollista, että n+1 pyörän lisäksi tallissa pitää olla myös harjoitusvastuksia monikossa. Vilpitön pyrkimykseni on kyllä päästä eroon vanhemmasta vastuksesta, mutta tavaralla on vaan tapana jäädä nurkkiin pyörimään.

Vajaa pari vuotta käytössä on ollut Elite RealAxiom CT ja enpä ole ollut siihen liiemmin tyytymätön. On toiminut silloin kuin pitää ja toimimaton ei ole ollut kertaakaan. On yhdistettävissä tietokoneeseen (PC) ja sitä kautta pääsee tekemään omia harjoituksia tai ajamaan valmiita reittejä. Ja taitaa siellä olla mahdollisuus ajaa virtuaalisesti muiden Elite/RealAxiom kuskien kanssa, tosin testaamatta on jäänyt, kun en usko kaikkien olevan samalla viivalla. Ainakin itselläni rengas vaikuttaa uskomattoman paljon RealAxiomin näyttämiin watteihin. Verrattuna Powertapin ”referenssiarvoihin” Contin maantierengas vetelee hurjasti suurempia watteja, Bontragerin gummi matalampia ja Eliten oma trainerirengas on lähimpänä totuutta (jos nyt +/- 20 wattia tarkoittaa sitä). Eiköhän näiden rengaskikkailujen lisäksi virtuaalikisoissa ole muitakin mahdollisia ”dopingeja” käytettävissä. Tiedä vaikka joku kyykyttää muita viritetyllä sähköpyörällä.

Mielenkiinto RealAxiomin ohjaamiseen PC:llä hiipui vähitellen, kun Macbook käyttäjänä ei enää yhden ylimääräisen Windows-koneen pyörittäminen kiinnostanut, joten viime talvena harjoitusvastuksen tehonsäätö tuli suoritettua ohjainyksiköllä manuaalisesti. Ja harjoitusdatan olen aina kerännyt Powertapin & Garmin Edgen avulla, joten eipä tuosta pc-softasta mitään lisäarvoa enää tullut. Niinpä, taidan vetää juuri itseäni kunnolla pussiin, koska kohta alan kehumaan Bkoolia juurikin tuon tietokoneliitännäisyyden takia mutta silloin puhutaankin OS X yhteensopivasta softasta 🙂

Nyt uutta sisäharjoittelukautta startatessa huomasin taas tarinaa Bkoolista (fillarifoorumi, Fat Tired, jne…) ja laite alkoi kiinnostamaan. Vaikkei tuo Elitekään mikään mahdoton ole johtojen osalta, Bkoolin langattomuus kiinnosti, kuten myös OS X yhteensopivuus. Seuraavaksi hankintaprosessissa pitää aina tarkastaa sanooko DC Rainmaker mitään? Ja löytyihän sieltä tuotearvio, tosin pari vuotta vanha. Mutta myös uusimmasta laiteversiosta on tarinaa. Vuosien varrella en ole varmaankaan ostanut mitään merkittävää pyöräilyyn/juoksemiseen liittyvää laitetta lukematta siitä ensin DC Rainmakerin sivuilta. Nopeasti mieleen tulee Forerunner 310XT, 920XT (makukysymys, onko tämä hankittu vai ei, kun tilaus on vetämässä, mutta toimitus vaan viivästyy ja viivästyy ja viivästyy… ja tästäkin joskus myöhemmin lisää), Edge 800, Edge 510, Vivofit, PowerTap… onhan niitä.

Eli tässä vaiheessa hankintapäätös alkoi olemaan taputeltu. Sitten alettiin etsimään halvinta hintaa. Viritelmiä hakukoneeseen ja siihen päälle tutut verkkokaupat. Lopputuloksena laite tuli ostettua lähimmästä kivijalasta, eli aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Joten autolla kauppaan ja viidessä minuutissa ulos. Siitä sitten kotiin, vanha harjoitusvastus pakettiin ja uusi paikoilleen.

Pientä ihmettelyä ja ensimmäinen kolmen vartin testilenkki. Onneksi laitoin vahingossa asetuksiin solo mode -täpän päälle, joten testilenkistä ei tullut live-kisaa.

Seuraavan lenkin alussa sain jumpata ant+ yhteyksiä ja loppujen lopuksi harjoitusvastus löytyi yhden kannettavan ja kahden harjoitusvastuksen uudelleenkäynnistyksen sekä yhden usb-portin vaihdon jälkeen… tosin myöhemmin tajusin ongelman olleen siinä, että ant+ usb-dongle oli kiinni hdmi-portin vieressä. Ilmeisesti hdmi-signaali sitten häiritsi ant+:n toimintaa.

Tällä toisella lenkillä solo mode asetus oli otettu yhtä vahingossa pois kuin edellisellä kerralla laitettu päälle, mutta taaskaan en onneksi saanut ketään kaveria muuttamaan pk-lenkkiä vauhdikkaammaksi väännöksi. Huomasin kyllä jonkun kirjautuneen samaan sessioon ja poistuneen heti (kun ajo oli jo käynnissä).

Kolmannella lenkillä laitteen ja softan toiminta alkoi olemaan jo tuttua ja tällä kertaa kaikki meni hyvin 63 minuutin ajan, kunnes sovellus päätti kaatua pyytämättä ja yllättäen. Oikeastaan ei edes v********t, kun Edge tallensi tuttuun tyyliin harjoitusta ja tuossa vaiheessa harjoitusta oli jäljellä enää muutama kilometri. No jäipä sitten harjoitus tallentumatta Bkooliin ja takaraivoon jäi kytemään ajatus ei niin soivasta pelistä. Päätin kuitenkin lukea vielä ohjeet ja sieltä löytyi mainintaa epäyhteensopivuudesta Garminin ant+ -donglen kanssa. Se tuossa kannettavassa on kiinni ollut, kun joskus sen siihen laitoin enkä sitten ajatellut tikuissa olevan eroa. Myös kaikki Garminin softat pitäisi olla sammutettuna Bkoolia käytettäessä, mutta kaatumishetkellä käynnissä oli Garmin Express. Enpä tiedä onko noilla mitään merkitystä, mutta annetaan Bkoolille vielä yksi mahdollisuus.

Vielä en ole päässyt vertaamaan tarkemmin Bkoolin ja Powertapin näyttämiä watteja tiedostomuodossa, mutta harjoitussession aikana olen huomannut, että tasaisella ajettaessa Bkool näyttää aavistuksen alhaisempia lukemia, mutta loivassa nousussa watit ovat aika lailla samat. Alamäessä taas Bkool näyttää >20 w pienempiä lukemia. Keskitehot olivat viimeisimmällä lenkillä vajaan tunnin kohdilla Bkoolissa 7 wattia pienemmät, joten näiden havaintojen perusteella wattien tarkkuus näyttää riittävän hyvältä.

Näissä tunnelmissa odottamaan sitä neljättä ja ratkaisevaa lenkkiä…

Kategoriat
Tekniikka

Garmin Vivofit

Tässä ensimmäiset omat kokemukseni Garmin Vivofit -aktiivisuusrannekkeesta.  Kattava ja todella hyvä englanninkielinen arvostelu löytyy DC Rainmakerin sivuilta.

Vivofit on ollut jo jonkun aikaa esillä internetissä, mutta myyntiin se taisi tulla Suomessa vasta tällä viikolla. Esim. verkkokauppa.com on ennakkomyynyt laitetta jo jonkun aikaa ja joillakin muilla sivuilla laitteen saapumisajaksi mainittiin huhtikuuta. Kävin viime lauantaina GoExpo messuilla Garminin osastolla ja siellä kerrottiin laitteen lähteneen juuri jälleenmyyjille. Kuulema olisi saattanut olla jo saatavilla keskustan Intersportista. Kävin sitten sieltä laitetta kysymässä ja yksikään kolmesta haastatellusta myyjästä ei tuntunut edes tietävän mikä Vivofit on. Siitäpä sitten Verkkokaupan nettisivuille ja siellä laitteen varastosaldo oli muuttunut vihreäksi, joten tilaus sisään ja tiistaista lähtien on laite ollut ranteessa.

Miksi sitten Vivofit? Eikös nämä aktiivisuusrannekkeet ole tyttöjen juttuja? Ehkä rannekkeiden mainonnan perusteella tällaisen kuvan voisi saada ja voihan ne naiset olla valmistajien ensisijainen kohde. Itse olen kiinnostunut seuraamaan kokonaisvaltaisesti omaa harjoitteluani ja aktiivisuutta/passiivisuutta. Pyöräilyharjoitukset tallentuvat Garmin Edge -harjoitustietokoneella niin matkan, reitin, sykkeen, korkeuskäyrän ja tehojen osalta (kun käytössä on PowerTap). Painoa tulee seurattua Withings -vaa’an avulla, joka tallentaa tiedot automaattisesti pilveen. OmegaWaven avulla seuraan rasitusta ja valmiutta koviin harjoituksiin, joten luonnollinen jatko on seurata myös sitä muun seurannan ulkopuolelle jäävää tekemistä.

Kuntosaliharjoituksia en ole tähän mennessä tehnyt sykemittarin kanssa, mutta nyt sekin onnistuu vaivattomasti, koska Garminin aktiivisuusrannekkeeseen saa yhdistettyä saman sykevyön, jota käytän pyöräilyssä (ANT+). Tiedä sitten antaako tuo mitään lisäarvoa punttitreeniin, mutta ainakin keskisykkeen ja maksimin perusteella näyttäisin jotakin tehneen. Eli tämäkin harjoittelun osa on nyt jollakin tavalla dokumentoitu sykekäyrän muodossa.

Aktiivisuuranneke seuraa myös nukkumista, tai lähinnä liikehdintää yön aikana. Pelkällä rannelaitteella tuskin saa selville kevyen ja syvän unen määrää, mutta jotakin suuntaviivaa yöajasta tämäkin kertoo. Ainakin sen, että kävin yöllä yhden jälkeen vessassa ja jotakin havaittavaa liikehdintää tapahtui lähes koko yön ajan.

Toisena yönä havaittavissa oli lähes puolentoista tunnin mittainen ”kuollut” vaihe.

Todellista yöunen määrää laite ei tosiaankaan mittaa, mutta suuntaa antavan sillä saa, jos oletetaan unen alkavan siitä, kun liike rauhoittuu 🙂

Vivofit on ihan pätevä laite mittaamaan normaalielämän aktiivisuutta ja yöunien osaltakin tuo tarkkuus saa riittää. Kun laite vielä tallentaa salitreenin sykkeet niin tällä pärjätäänkin jo pitkälle. Garmin Edge saa sitten tallentaa ne polkupyörällä suoritetut tositreenit.

Ja vaikka kyseessä ei ole maailman tyylikkäin rannekello, näyttää se kuitenkin aikaa ja pariston kesto on huomattavasti parempi kuin muissa aktiivisuusrannekkeissa, jotka taitavat olla kaikki varustettuja usb-ladattavalla akulla.

Hyvää laitteessa on myös langaton tietojen synkronointi iLuurin kautta (onnistuu myös Android puhelimilla sekä mukana tulevan usb-tikun avulla tietokoneella). Ei vaadi mitään johtojen yhdistämistä niin kuin vaimon Polar Loop (joka olisi myös mahdollista synkronoida iLuurilla, jos hänellä sellainen olisi). Kritiikkiä en osaa Vivofitistä esittää (ainakaan vielä). Tiesin kuitenkin aika tarkkaan mitä olin ostamassa ja mahdolliset puutteet olen hyväksynyt jo etukäteen. Ja merkkinä Garmin oli minulle ainoa vaihtoehto, koska en halua enää lisää sovelluksia/web-palveluja, johon tiedot synkronoituvat.

Oikeastaan ainoa valituksen aihe on uusi Garmin Connect web-sivusto. Vielä on liian epävakaa ja useasti tuo dashboard näyttää tältä… kuvankaappauksen otin juuri tätä kirjoittaessani.

Mutta sellainen laite Vivofit on ja katsotaan nyt jääkö pysyvästikin ranteeseen vai a) totean sen loppupeleissä hyödyttömäksi tai b) löytyy jotakin parempaa (iWatch, jossa on mukana ihan kaikki mitä vain voi kuvitella ja paljon muuta).

Kategoriat
Tekniikka Videot

GoPro ja Nick Woodman

Mielenkiintoinen video GoProsta ja firman perustajasta Nick Woodmanista.

http://cnettv.cnet.com/av/video/cbsnews/atlantis2/cbsnews_player_embed.swf

Kategoriat
pyöräily Tekniikka

Lauantai 2.11.2013 / vaihteet part II

Jatketaanpa taas vaihteiden miettimistä. Edellisessä kirjoituksessa ei tainnut tulla esille mitään selvää syytä miksi yhteen eturattaaseen kannattaa siirtyä. Itse näen tässä pari suurempaa asiaa. 1) paino ja 2) yksinkertaisuus.

Pyörän keveneminen riippuu luonnollisesti alkuperäisestä kokoonpanosta, mutta itselläni 3×10 ==> 1×10 muutos oli reilun 400 gramman arvoinen. Kun tuo tuli n. 45 euron investoinnilla, voidaan sanoa grammojen olevan erittäin halpoja. Pyörästä lähti alkuperäiset kolme eturieskaa, etuvaihtaja, vaijeri ja vaihdevipu. Jäljelle jäi alkuperäinen XT:n kampisetti, johon Race Facen ratas tuli keskimmäisen rattaan paikalle.

Etuvaihtajan poistumisen myötä kokoonpano ilman muuta yksinkertaistuu ja liikkuvat (vioittuvat) osat vähenevät. Vaihteiden vaihtaminen on luonnollisesti myös yksinkertaisempaa, kun kaikki tapahtuu yhdellä vivulla ja vaihteet ovat selkeästi peräkkäin.

Lähdetäänpä seuraavaksi katsomaan menneen vuoden maratonkisoja ja miten vauhdit niissä jakautuivat. Verrataan tätä 34T eturattaan ja 11-40 takapakan tuottamiin vauhteihin.

Tiukimmat ylämäet saattaa tulla poljettua hyvinkin pienillä kierroksilla, mutta tässä epätieteellisessä tutkimuksessa hitaimmaksi vauhdiksi asetetaan noin 9 km/h, joka on saavutettavissa 34-40 välityksellä ja vähän alle 80 kierroksilla. Huiput puolestaan 34-11 ja 100 rpm on 42,6 km/h. Tästä ylimenevät vauhdit ovat suurimmaksi osaksi olleet alamäkiä, mutta varmasti sekaan mahtuu isoa kovaa tasaisella.

Ensimmäisenä tulee Korso MTB 64 km. Pyöränä oli etujousto Focus Raven ja vaihteita 3×10. 2,6% ajasta oli alle 9 km/h ja 0,6% yli 42,6 km/h. Kovimmat vauhdit tulivat asfalttisiirtymillä ja reitin hitaimmat/raskaimmat osuudet olen taklannut jo 32+ 11-36 välityksillä, joten voisinko harkita ajavani kisan seuraavan kerran 1×10 setupilla? Kyllä.

Korso96mtb2013speed

Se oli helppo, joten mennään seuraavaan. Jämi 84 km. Kisana tämä on ei niin tyypillinen maraton. Kovaa mennään ja ryhmässä ajamisesta (ja pysymisestä) on erittäin suuri hyöty. Pyöränä oli samainen etujousto Focus Raven, mutta tällä kertaa noin kilon verran kevennettynä. Ajasta 0,6% mentiin alle 9 km/h ja 3,7% yli 42,6 km/h. Nyt tämä alkaa menemään vaikeammaksi. Tuo 3,7% oli ajallisesti yli 7 minuuttia, joten ihan merkittävä määrä. Osa tietenkin alamäkeä, mutta erittäin suuri aika tasaisempaa ja sitä kautta todennäköisyys tippua kaikista optimaalisimmasta ryhmästä nousee todella suureksi. Ja koska ensi vuonna tarkoitus on ajaa vieläkin kovempaa, tasoitusta ei voi niin vaan antaa.

Vaihdetaan eteen 36 piikkinen ja katsotaan uudelleen. Tällöin 36-11 yhdistelmä tarjoaa vauhtia 45,2 km/h ja tätä kovempaa mentiin 1,6%. Vastaavasti 36-40 ja 80 rpm tuottaa 10 km/h ja 0,9%. Nyt alkaa näyttämään jo huomattavasti paremmalta. Tuolla yhdistelmällä olisin kyllä pysynyt mukana hurjasteluosuuksilla, mutta miten olisi äijän käynyt jyrkimmissä nousuissa? 36-40 on alkuperäisen 3×10 vaihteiston (24-eturatas) 2. ja 3. pienimmän ”mummovaihteen” välissä. En enää muista miten tuolla tuli vaihteita käytettyä, mutta ihan varmasti loppupuolella se number 1 mummovaihde oli silmässä jyrkemmissä nousuissa. Kuitenkin tämä voisi olla taklattavissa. Lisää ruista reiteen ja menox. Voisinko harkita ajavani kisan seuraavan kerran 1×10 setupilla? Vahva ehkä.

Jämi84mtb2013speed

Viimeisenä vielä Luukin 60 km mtb-maraton. Kalustona oli täysjousto Rose dr. Z ja 2×10 vaihteisto. Täällä yli 42,6 km/h oli 3,2%, josta suurin osa alamäkeä ja 0 rpm, joten ennemminkin ongelma on 34-40. Kisa oli meikälle sen verran rankka, että tällä tiedolla en lähtisi kokeilemaan 1×10 settiä (34 eteen ja 11-40 taakse). Toisaalta kysymysmerkki on myös se, aionko lähteä 1×10 settiin yhdellä vai kahdella pyörällä. Se on selvää, että Focukseen en enää ruuvaa kiinni kolmea eturatasta, mutta mennäänkö sitten yhdellä vai kahdella. Kun kevyemmän pyörän makuun on päästy, ei ole kovinkaan helppoa lähteä ruuvaamaan edes sitä toista ratasta. Mutta miten mennään täysjouston kanssa? Siinäkin 0,4 kg kevennys kuulostaisi ihan houkuttelevalta, koska eipä siinä enää missään muualla turhia (halpoja)  grammoja ole.

Luukki60mtb2013speed

Eiköhän tässä seuraava steppi ole tuon 28-33-40 -adapterin tilaaminen ja testaaminen Focuksessa ja katsotaan sen jälkeen miten edetään. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin.

Kategoriat
pyöräily Tekniikka

Lauantai 2.11.2013 / vaihteet

Maastopyörän vaihteet ja tarkemmin ottaen niiden lukumäärä askarruttaa varmasti useampaakin lajin harrastajaa. Omissa maastureissani on ostaessa ollut 3×10 ja 2×10 voimansiirrot ja käytännössä molemmat ovat olleet ihan toimivia, mutta 30 vaihdetta on oikeasti aivan liikaa. Käytännössä 2×10 ja 3×10 tarjoavat yhtä paljon käyttökelpoisia vaihteita ja loput menevät sitten enemmän tai vähemmän päällekkäin, kuten alla olevista kuvista näkee.

3×10 (edessä 24, 32, 42 ja takana 11,13,15,17,19, 21, 23, 26, 30,34) ja nopeusalue 80 poljinkierrosta minuutissa – 100 kierrosta min. 
2×10 (edessä 24, 38 ja takana 11,13,15,17,19, 21, 23, 26, 30,34) 80-100 rpm

 Kun 1×11 (ja 1×10) voimansiirto on tällä hetkellä niin trendikästä, päivitin minäkin loppukesästä Focuksen yhdelle eturattaalle ja taakse laitoin Shimanon 11-36 takarataspakan. Ensin kokeilin edessä 36 piikkistä, mutta aika nopeasti päädyin 32 piikkiseen, koska tuollakin pääsee harjoituslenkeillä tarpeeksi nopeasti.

1×10 (edessä 32 ja takana 11,13,15,17,19,21,24,28,32,36) 80-100 rpm

 Vaikka tämä setuppi on harjoituskäytössä lähes toimiva maratonpyöräilijälle, Jämin tyyppisessä XCM -kisassa välitykset loppuvat kyllä molemmista päistä tai sitten pitäisi vaan pyörittää 100+ kierroksilla ja pitkään…. ja toisaalta saada jalkoihin voimaa selvitä niistä jyrkimmistäkin nousuista 32-36 yhdistelmällä. Viimeksi kyllä se pienin 24-34 välitys tuli tarpeeseen.

 Onko yhdellä eturattaalla tehtävissä kisakireä maratontykki? Sramin 1×11 vaihteistolla homma on aavistuksen helpompaa, mutta kallista, joten tässä ei siitä sen enempää.

1×11 (edessä 33 ja takana 10, 12, 14, 16, 18, 21, 24, 28, 32, 36, 42) 80-100 rpm

Eli on lähdettävä etsimään köyhälle miehelle sopivaa vaihtoehtoa. Onko ratkaisu sitten Leonardi Racing General Lee adapteri? Käytännössä tämä korvaa Shimanon takapakan kolme suurinta ratasta. Vaihtoehtoja on kaksi 29-35-42 ja 28-33-40. Kyseessä on siis kolmannen osapuolen ratkaisu ja koska Shimano ei itse ole tätä tehnyt, herää epäilys miten tämä toimii. Onneksi on olemassa netti, josta tämänkin asian voi tarkastaa… on tyytyväisiä ja ei niin tyytyväisiä käyttäjiä. Muutama äkäinenkin löytyi. Ratkaisuna tämä tuo apua ainoastaan pienempiin välityksiin, koska se Sramissa oleva 10 piikkinen takaratas jää puuttumaan. Eturatasta suurentamalla teoreettista vauhtia saa lisää, mutta samalla ne jyrkät ylämäet muuttuvat vaikeammiksi. Tietenkin voimatreenillä niitä ylämäkiäkin voi tasoittaa, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu.

1×10 (edessä 34 ja takana 11, 13, 15, 17, 19, 21, 24, 29, 35, 42) 80-100 rpm

1×10 (edessä 34 ja takana 11, 13, 15, 17, 19, 21, 24, 28, 33, 40) 80-100 rpm

Siinäpä päivän teoreettinen pyöräilyosuus. Seuraavaksi pyörän päälle ja maastoon joko 1×10 tai 2×10 setupilla. Jatketaan taas teoreettista tekniikkapohdintaa illan pimetessä.

Kuvissa käytetty laskuri: Mike’s Bicycle Gear Calculator 
Race Face Narrow Wide Single Chainring (36T)