Kategoria: pyöräily

Nyt on taas viisi päivää tätä viikkoa poljettu eteenpäin ja tuttuun tapaan kahdella lenkillä tämä on mennyt, aamulla töihin ja illalla kotiin. Kolmena päivänä alla on ollut maantiepyörä vakkarireitillä ja kahtena päivänä maasturilla vaihtelevasti hiekkateitä kiertäen.

Vasemmalla näkyvä käppyrä on otettu GoldenCheetah -softasta, joka onkin ihan pätevä harjoitusanalysaattori. Parhaimmillaan varmasti sitten, kun käytössä on myös tehomittari, mutta eipä vielä ole ja sen sijaan lähiajat olen käyttänyt ahkerasti sykemittaria ja kyllä sitäkin kautta ihan hyvän kuvan saa harjoittelun rasittavuudesta.

Mutta mitä tuosta kuvasta voidaan sanoa? Punaiset pylväät kertovat päivän harjoitusten stressipisteet, sininen viiva lyhyen ja vihreä pitkän aikavälin harjoitusstressin ja musta puolestaan on lyhyen ja pitkän aikavälin stressibalanssi. Yksinkertaistaen balanssi on miinuksella, kun lyhyen aikavälin harjoittelu on kovempaa kuin pitkän (tehoharjoittelu) ja selkeästi plussalle mennessä saadaa aikaan kuntopiikki (kevennellään) tai sitten vain lyhyellä aikavälillä homma on täyttä löysäilyä 🙂

Aiheesta löytyy hyvää materiaalia netistä, esimerkiksi Trainingpeaksin sivustolta (What is the Performance Management Chart), tosin siellä termit ovat hieman poikkeavat, mutta idea selviää. Kuitenkin omassa harjoittelussa mielenkiintoisinta on seurata miten tuo stressibalanssi korreloituu ns. perstuntumaan ja kyllähän nuo ”kuopat” ovat niitä pisteitä, jolloin jalat ovat suhteellisen väsyneet. Eli silloin on harjoiteltu paljon ja/tai kovalla intensiteetillä. Ja tällä viikolla olen taas itselleni ”kuoppaa” kaivanut. Sinänsä kilometrimäärät ovat ihan normaaleja, mutta joukkoon mahtuu pari tempoilua, eli kotimatka on tullut ajettua kovalla sykkeellä ja tällä kertaa myös hyvällä myötäisellä vauhdilla. Tämän lisäksi maasturilla suoritetut peruslenkit ovat vähän kovemmalla teholla vedettyä verrattuna vastaavaan maantiepyörällä… kuitenkin renkaiden rullaavuus ja alusta vaikuttavat jotakin ja lisäksi yritän kuitenkin pitää maasturillakin siedettävää vauhtia yllä.

Huomenna varmaankin pitäisi pitää vapaapäivä, mutta katsotaan malttaako tässä…

Edit: Lisätty kuvaan kommentit.

Eilen meinasi äijältä loppua kunto kesken ylämäen ja ainoa oikea toimenpide oli tietenkin lähteä tänään polkemaan lisää sitä itseään. Ja niinhän siinä taas kävi, että eiliset monsterimäet olivat yön aikana tasoittuneet huomattavasti, joten melkeinpä se siitä.

Mutta ylämäkiä, ylämäkiä ja ylämäkiä… sieltä se voima jalkoihin tulee ja aikanaan jalostuu nopeudeksi. Niitä lisää ja paljon. Näillä mennään.

Jos eilisen lenkin korkeuskäyrässä oli monttu keskellä, tänään vuorossa oli täysin päinvastainen korkeuskäyrä. Tätä lenkkiä en ole aikaisemmin ajanut 20-40 km osalta, joten nuo huiput tulivat ihan pyytämättä ja yllättäen.

Tarkoituksena oli tänään ajaa ylämäet vähän kovempaa ja muuten tilanteen mukaan. 25 km kohdalle kaikki meni ihan ok, siihen mennessä vastaan tulleet ylämäet eivät aiheuttaneet mitään ongelmia ja voimien tunnossa aloin tykittämään loivaan ylämäkeen 24 km kohdilla, huomatakseni mutkan takaa alkavan suhteellisen jyrkän nousun. Pienintä mahdollista vaihdetta silmään ja ”pienellä” puuskutuksella siitäkin selvittiin.

Seuraava killeri tuli vastaan 30 km kohdalla. Aivan loistava alamäki tykittää sen mitä pyörällä pääsee… ja välittömästi seinäjyrkkää nousemaan. Taas löytyi se pienin mahdollinen vaihde ja ”pieni” puuskutus… Näin tänään, mutta joku päivä pitää kokeilla miltä tämä reitti tuntuu toiseen suuntaan vedettynä. Ainakin korkeuskäyrän perusteella alla olevan kuvan mukainen 25,5 – 27 km välinen lasku voi olla aika kiva nousuksi muutettuna. Eiköhän näitä nousuja polkemalla jalkoihin tulee lisää papua 🙂

Viimeinen lomaviikko käynnistynyt ja itse asiassa tässä vaiheessa viikkoa alkaa loma olemaan jo melkein ohi. Pyöräilyn osalta maanantaina yritin vetää 10K tempoa ja kokonaisuudessa tempo-vauhdilla tuli vedettyä 20K. Ei ole ajoissa vielä kehumista, mutta kyllä tämä tästä eteenpäin menee. Tiistaina pidin pyöritysvapaan päivän ja tänään vuorossa oli kevyttä pyöräilyä parin tunnin verran. Tosin pitää sanoa, että pitkällä peltoaukealla vastatuuleen puurtaminen vaati vähän kovempaa vääntöä.

Taitaa tuuli häiritä jossakin määrin myös barometristä korkeusmittausta. Tämän päivän lukemien perusteella kävin jopa n. 10 metriä merenpinnan alapuolella jossain vaiheessa lenkkiä ja aloitus- & lopetuspisteen välinen korkeusero oli 25 metriä, vaikka kyseessä oli maantieteellisesti sama paikka. Mutta annetaan tuo nyt anteeksi, koska olosuhteet olivat hieman haasteelliset.

Ja vielä lopuksi hatunnosto Jens Voigtille, joka sijoittui tänään Tour de Francen 10. etapilla hienosti kolmanneksi. Hieno urheilija ja onpa vielä meikäläistä melkein vuotta vanhempi.

Tänään ohjelmassa oli vähän pidempi polkaisu Sipoon suunnalle, mutta kertokoot kuva reitin…

Matkaa yhteensä 66 km ja aikaa kului 2:24:40, josta keskinopeudeksi saadaan 27,4 km/h. Kyllä tuo jaloissa tuntui samalta kuin reilu 20 km juoksulenkki, joten kyllä tätä voi pitkänä lenkkinä pitää. Viikon pyöräilyt 322 km maantiepyörällä ja noin 17 km maastopyörällä, josta on kyllä hyvää vauhtia tulossa joku hybridi tms. viritelmä, mutta ehkä siitä myöhemmin lisää… Näin on tämä viikko pyöräilty.

Tämänkin viikon työmatkapyöräilyt on nyt takana ja viikonloppuna sitten voisi taas heittää jonkun oikean lenkin. No joo, oikeastaan olen saanut jalostettua työmatkareitin  siihen kuntoon, että sillä voi vetää ihan hyvän tunnin treenin aamuin-illoin. Kilometrejä kertyy päivässä 26 + 26 = 52 ja ei tämä varmasti optimaalisin tapa ole harjoitella, mutta on se sentään optimaalisin tapa omalle ajankäytölle. Ja kuten joskus aikaisemmin totesin, pyöräily on minulle enemmän itsensä voittamista kuin kilpailua muita vastaan, joten tämä formaatti sopii meikälle lähes ”nyrkki silmään” -tyylillä.

Sen verran työmatkalenkkiä kuitenkin varioin, että joka päivä ei mennä samalla tasaisen-rauhallisella-tyylillä, vaan muunnellen fiiliksen ja jalkojen tuoreuden mukaan palauttavaa/pk:ta/vauhtileikittelyä/tempoa. Mutta nyt muiden virikkeiden pariin.