Kategoriat
kilpailu pyöräily

Luukin MTB Maraton 2014

Luukin MTB Maraton, ei ehkä ole järjestelyiltään vuoden ykkönen, mutta muilta osin varsin mukava lauantaipuhde maastopyöräilijälle. Bonuspisteitä kisalle vielä sijainnista, koska lähelle on aina mutkattomampaa tulla ja aamulla saa nukkua pidempään.

Kisareitti on hyvinkin kaksijakoinen, on todella nopeaa ulkoilureittiä ja vastapainoksi hidasta röllipolkua (hidasta minulle, ei kärjelle). Merkitsin karttaan polkuosuudet vihreällä ja punaisella merkitty on enemmän tai vähemmän nopeaa baanaa. Vuoden takaista tekstiä lainatakseni, reitti on mallia lähtöpaikalta 8,5 km siirtymä Pirttimäkeen, siellä kolme 14,3 km kierrosta ja tämän jälkeen omia jälkiä takaisin lähtöpaikalle, joka onkin yllättäen muuttunut maaliksi.

Muistinvaraisesti hieman tarkemmin kuvaten reitin ensimmäiset neljä kilometriä on nopeaa hiekkatietä ja tämän jälkeen sukelletaan ensimmäisen kerran röllipolulle kiertelemään juuria tai sitten vaan ajamaan rohkeasti niiden päältä. Tämän jälkeen siirrytään taas nopeammalle alustalle ja ennen Pirttimäkeä on vielä jonkun verran suhteellisen helppoa polkuosuutta.

Pirttimäessä kurvataan huoltopaikan ohi ja lähdetään varsinaiselle kierrokselle nopeaa ulkoiluväylää pitkin. Kierroksen ensimmäinen polkuosuus on helppoa, mutta nousevaa. Tästä tullaan takaisin ulkoilureitille ja nousu jatkuu. Tämän jälkeen lasketellaan jonkin aikaa vauhdikkaasti alaspäin, ennen seuraavaa rankkaa ylämäkeä. Nousun päällä palkkioksi pääsee ajamaan mutavellissä enemmän tai vähemmän, mutta puhtaana tästä ei selviä. Vauhdikkaan laskun jälkeen on suuri todennäköisyys päästä tunkkaamaan pyörää tiukan ylämäen päälle, ennen seuraavalle röllipolulle siirtymistä. Tällä osuudella vauhti pysyy kuitenkin matalana ja juuret helppoina, joten täältä on suuri todennäköisyys selvitä ilman nöyryytystä. Tosin aivan lopussa on taas lyhyt, mutta jyrkkä ylämäki, jolle saattaa joutua nöyrtymään. Seuraavaksi jatketaan hiekkatietä ja asfalttia pitkin ehkä kisan haastavimpaan polkuosuuteen. Alussa mennään kovaa alamäkeen ja väistellään kiviä. Tämän jälkeen olisi vielä mahdollista pitää vauhtia yllä, mutta juuret on sijoiteltu todella taitavasti lisäämään haastekerrointa. Mukaan mahtuu myös kiviä, mutaa, pitkospuuta ja muuten vaan liukasta alustaa. Tämäkin hauskuus loppuu aikanaan ja taas mennään miljoonaa ulkoiluväylällä. Seuraava polkuosuus on todella nopea, mutta ainakin sitä yhtä vasemmalla puolella lähes piilossa olevaa kiveä kannattaa varoa! Seuraava ulkoiluväyläosuus alkaa nousulla ja tämän jälkeen luonnollisesti tullaan vauhdilla alaspäin. Viimeinen polkuosuus on taas röllikategoriaa, mutta ihan ajettavaa, jos vaan ajolinjat löytää. Tämän jälkeen kierrosta on jäljellä vajaa puoli kilometriä, joten tässä vaiheessa geeliä naamaan, viimeiset hörpyt tyhjenevästä juomapullosta ja huoltopisteen kautta toiselle kierrokselle… ja kolmannelle kierrokselle… ja tämän jälkeen niitä omia jälkiä takaisin Luukkiin. Eli polkua, tietä, röllipolkua ja loppuun 4 km niin kovaa kuin jalat antaa periksi anaerobista aineenvaihduntaa hyödyntäen.

Vuosi sitten starttipaikkaa vietiin vajaa kilometri eteenpäin hiekkatielle, jotta lähtö saatiin tehtyä turvallisesti. Tänä vuonna lähtö ja maali olivat kuitenkin samalla paikalla ja nyt liikkeelle lähdettiin moottoripyörän perässä muka rauhallisesti hieman ahtaammasta raosta. Massalähdöt ovat edelleen meikälle vähän vaikeita ja niinpä tälläkin kertaa alku tuli otettua liian varovasti ja samaan aikaan muiden rynniessä vasemmalta ja oikealta, kosketus tiedossa olleisiin omanvauhtisiin kavereihin katkesi. Ensimmäiset neljä kilometriä menivät taas paikkaa etsiessä ja ensimmäisellä röllipolulla edellä ajavien hapuilun seurauksena viimeisetkin seurattavat kaverit ehtivät hävitä kauas horisonttiin.

Pirttimäkeen saavuinkin omassa yhden hengen ryhmässä, mutta kierroksen alun nopealla hiekkaosuudella perästä tultiin kovaa ja näin pääsin hyvässä vauhdissa eteenpäin. Polkuosuudet tuntuivat menevän ihan hyvin, mutta ylämäkeen mentäessä jalka ei ollut ihan parhaassa hapessa. Yllättäen vertaisjoukkoon nähden ajoin parhaiten mutaosuudet, vaikkakin samaan aikaan tunsin sääliä pyörää kohtaan. Ei auttanut muu, kuin painia eteenpäin keskiötä myöten mutavellissä. Polkuosuudet menivät muutenkin ensimmäisellä kierroksella varsin mallikkaasti, mutta yhdellä nopealla pätkällä poljin otti kiinni hieman piilossa olleeseen kiveen ja suoritin jo perinteeksi tulleen isänmaan halailun tässä kisassa. Ei muuta kuin pyörän päälle ja eteenpäin.

Muistaakseni ajelin ensimmäisen kierroksen lopun taas yhden miehen ryhmässä, mutta heti toiselle kierrokselle lähtiessä takaa tultiin jälleen kovaa ja vauhtia löytyi (sama kaveri kuin edellisellä kierroksella samassa paikassa). Toinen kierros meni ensimmäisen tapaan, polut ok, ylämäet raskaita ja mudassa täyttä kaasua. Kierroksen puolenvälin jälkeen jatkoin matkaa toisen Pivot kuskin kanssa ja tästä olikin apua polkuosuuksilla, jossa se toinen Pivot liiti selvästi kovempaa kuin meikäläisen vastaava menopeli. Tuosta rohkaistuneena sain taiottua itsellenikin lisää vauhtia.

Kolmas kierros oli vaihtelevin. Tässä vaiheessa olin ajanut jo edellä ajavia kiinni ja porukkaa pyöri ympärillä enemmän. Polkuosuuksilla sijoitukset vaihtelivat, kun vuoron perään kuskeilla rengas sutaisi juureen päällä tai muuten ajo tökki. Oma meno oli sellaista jojossa olemista ja kolmannelta kierrokselta maaliin lähtiessä edessä näkyi useampia selkiä. Vedin viimeiset geelit naamaan ja tunsin selvästi piristyväni. Näin ajo muuttui vahvaksi ja viimeinen röllipolkuosuus meni ihan mallikkaasti. Lopun hiekkatieosuudella ajoin kiinni pari kaveria ja saimme vielä aikaan vauhtia vuorovedolla. Maaliin yritettiin ajaa ihan sivistyneesti, mutta kolmantena mukana ollut kaveri iski kunnon loppukiriä ja pakko siihen oli itsekin mukaan lähteä. Kolmen miehen kirikisassa tulin toiseksi, mutta se riitti varmistamaan omassa sarjassa 9. sijan. Tosin virallisissa tuloksissa olen tällä hetkellä väärässä sarjassa, mutta odotellaan josko se korjaus sinne tulisi. Näin on ainakin luvattu.

Maali näkyvissä ja hymy herkässä. Kuva: http://suberpolkijat.kuvat.fi/

Ajattelin loppuajan olevan tässä kisassa 5-10 minuuttia parempi, mutta osittain reitti oli hitaampi kuin vuosi sitten ja niin oli myös oma aloitus kisaan. Muutenkaan mittari ei ollut tänä vuonna niin punaisella kuin vuosi sitten. Kahdeksanneksi ajaneeseen eroa tuli jo tuntuvasti, joten sinne ei olisi ollut mitään asiaa edes parempana päivänä. Joten jälkikäteen ajatellen onnistuin ajamaan parhaan mahdollisen sijoituksen rasittamatta itseäni äärirajoille.

2014 sykedata vasemmalla ja 2013 oikealla.

Kun kisoja on takana jo kohtalainen määrä, alkavat ravinto ja juomapuoli natsaamaan. Ennen lähtöä pohdin vielä juomataktiikkaa yhdessä toisen kisaajan kanssa. Olisin saanut juomapullot järjestäjien toimesta huoltoon Pirttimäkeen, mutta päädyin ottamaan mukaan juomarepun ja yhden juomapullon. Geelit laitoin ensimmäistä kertaa geelipulloon ja pitää kehua ko. keksintöä. Nopeaa ja helppoa, ei tarvitse repiä geelipusseja auki ja rytätä sitten käytettyjä sottaamaan taskuja. Ainakin juoksevammat geelit tulivat pullosta hyvin ulos. Ja mukana oli tosiaankin kaksi geelipulloa, joihin molempiin olin tyhjentänyt 2 kappaletta 60-70 ml pusseja..

Nesteytyksen osalta olen huomannut itselläni toimivaksi ratkaisuksi juoda aamulla urheilujuomaa hyvissä ajoin ennen starttia, mutta kuitenkin viimeiset kaksi tuntia lähtökohtaisesti ilman nestettä. Näin ei tule viime hetken tarvetta käydä puskassa ja kisakin sujuu varsin mallikkaasti. Tietenkin heti kisan alusta lähtien nestettä pitää alkaa annostelemaan sopivissa määrin. Tosiaankin tämän kertainen annos oli aamulla ennen kymmentä 750 ml urheilujuomaa ja kisan aikana alas meni vajaa kaksi litraa plus geelejä 2 x 60 ml + 2 x 70 ml. Energiaa tuosta satsista tuli nautittua kisan aikana noin 700 Kcal. Energiankulutus kisassa oli puolestaan luokkaa 2500 Kcal, joten nopealla matematiikalla tuosta voi päätellä, että mitään massiivista hiilihydraattitankkausta ei tällainen kolmen tunnin kisaaja tarvitse.

Otin kisan aikana myös yhden nopeasti vaikuttavan Diasporalin ja urheilujuomaan olin lisännyt hyväksi havaitun määrän puhdistamatonta merisuolaa. Näillä toimenpiteillä krampit pysyivät kurissa koko matkan. Eli ravinnon ja nesteytyksen osalta nappisuoritus.

Näin alkaa kausi olemaan aika lailla paketissa. Neljän viikon päästä tavoitteena on vielä ajaa XCM cupin finaali, mutta mitään kuntohuippua en sinne lähde enää rakentamaan. Ennemmin tässä mennään jo puolikkailla valoilla vuosimallin 2015 harjoittelumotivaatiota etsiessä.

Kilpailun viralliset sivut
Tulokset (Fillari-lehti)
Keskustelua kilpailusta Fillarifoorumilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s