MTB Green Race 2014

Ennen lähtöä oli epäselvyyksiä varvaussäännöstä, eli meneekö maali kiinni ensimmäisen kilpailijan tullessa maaliin vai sarjoittain aina ko. sarjan voittajan jälkeen. Lähtöviivalla tuomarit sitten sanoivat viimeisen sanan, eli maali menee kiinni ensimmäisen kilpailijan saapuessa maaliin. Tämä selvä, eli Ojala ja Veikkanen on pidettävä takana tai siis ei saa päästää poikien ohittaa kierroksella. Tuomarit olivat tehneet myös päätöksen, että kisan alkuun ajetaan yksi ylimääräinen 4-5 km hiekkatiekierros, jotta polkuosuuksille lähdettäessä ei tule liikaa ruuhkaa. Ihan hyvä näin, vaikkakin kaikki lisäkilometrit aina ottavat päähän.

Sitten varsinaisen kisan pariin ja taas kerran paukusta liikkeelle ja sopivaa vauhtia etsimään. Alun ”sakkokierroksella” jalat eivät löytäneet parasta vauhtiaan, eli pitäisiköhän alkaa tekemään kunnon lämmittelyt aina kisan alkuun (?). Ensimmäiselle polkuosuudelle lähdin naistensarjan voittajan perään ja näin jälkiviisaana olisi pitänyt vaan yrittää ajaa tieosuudella ohi, mutta enpäs ajanut. Varmasti useammallakin oli hakemista ensimmäisellä kierroksella, mutta oma ajo tökki tosi pahasti, kun edelläkin ajaneella tökki. Tein ohituksen jossakin vaiheessa polkuosuudella, mutta hetken päästä ajoin yhden dropin täysin väärää ajolinjaa ja suoritin sellaisen mini-otb:n. Ja taas huomasin ajavani saman naisen perässä. Jonkun ajan päästä alkoi tiesiirtymä ja siinä pidimme toisen kaverin kanssa vauhtia yllä. Maalialueelle tullessa päätin vaihtaa juomapullon heti ensimmäisen kerran huoltopistettä ohittaessa (vaikkakin kierrosta oli vielä n. 4 km jäljellä) ja yllätys yllätys, taas polkuosuudelle mennessä eteen ehti tuttu tyttö. Ei muuta kuin perässä ajoa ja ensimmäisen kierroksen jälkeen hiekkatiesiirtymän ajoin sen verran kovaa, että pääsin ajamaan polkuja omassa rauhassa.

Kuva Petra Härkönen

Toinen kierros oli psyykkisesti paha, kun meno alkoi tuntumaan jaloissa, mutta kierroksia olisi jäljellä ihan riittämiin. Jonkinlainen flow-tila löytyi ja ihan pahoja mokia ei tullut tehtyä. Paitsi onnistuin hävittämään pumpun, joka ei selvästikään kestänyt takataskussa röykytystä. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä toivoin, että kärki tulee ja ohittaa. Kierroksen alkupuolella takaa tultiinkin kovaa ja kuvittelin jo hetkeni koittaneen, mutta ohi meni vauhdilla Veikkolainen, joka oli ilmeisesti kärsinyt jostakin teknisestä failuresta. No tulosten perusteella hänen kolmannen kierroksen aika oli ihan samaa tasoa kärjen kanssa, joten siinäpä sitten hetken ehdin nähdä miten tätä rataa pitää ajaa. Muuten tämäkin kierros meni ilman sen suurempia virheitä. Kevyttä maakosketusta tuli taas otettua, mutta muuten alkoi reitti olemaan hallussa. Tosin jotkut pahat paikat tuntuivat muuttuvan entistä pahemmiksi, kun reitti kului tai otti jotenkin kosteutta itseensä.

Sotaratsu

Viimeiselle kierrokselle oli sitten ”pakko” lähteä, kun kärki ei meikää kiinni saanut. No eivät olleet siinä vaiheessa kovinkaan lähellä maalia, eli tiukille ei mennyt. Viimeinen juomapullo mukaan ja lasillinen järjestäjän urheilujuomaa ja ei kun taistelemaan. Polkuosuuden alkaessa ajoin yhden kaverin kiinni ja hän tarjosi hienosti tietä, kun hänellä ei tainnut meno olla enää niin kevyttä. Siitä sitten pienen töpeksimisen jälkeen edelle ja eroa alkoikin heti tulla. Alkumatkaan sattui pari vähän pahempaa jyrkkää laskua, joista ensimmäinen meni vielä ihan ok. Toisella onnistuin sitten töpeksimään oikein kunnolla ja heitin näyttävät otb-voltit. Maassa maatessani aloin odottamaan pyörän tippumista niskaan, mutta aika huvittava tunne tuli, kun huomasin pyörän tulevan takaa ja rullaavan ohi… sain sitten viime hetkellä kiinni pyörästä ja ei kun ylös. Irronnut juomapullo takaisin kiinni ja äkkiä juosten loppurinne alas, ettei takaa tulla päälle. Vaihdettiin taas paikkoja äsken minut ohittaneen kanssa ja sen verran jalat saivat osumaa, että jouduin tiputtamaan vauhtia. Muutenkin ajo muuttui tämän jälkeen tökkiväksi ja väittäisin tuon kolaroinnin vieneen viimeisen kierroksen ajasta lähemmäs 5 minuuttia. Maalissa paukkuja olisi ollut vielä jäljellä, mutta orastava puujalka ei antanut periksi polkea kunnolla. Ja tosiaankin ajoin lopun aivan liian varovasti ja mikä pahinta, katse iski kiinni niihin punaisella maalattuihin kiviin ja katseen suuntaanhan se rengas tahtoo aina mennä.

Pitkällä tiesiirtymällä ajoin vielä kiinni edelle päässeen, mutta viimeiset polkuosuudet tökkivät jälleen ja maaliin pääsin vihdoin ja viimein ajassa 4 h 12 min 10 sec ja tällä kertaa sillä irtosi oman sarjan 8. sija. Paremmalla tähtien asennolla sijoitus olisi voinut olla pari sijaa korkeampi, mutta jätetään jossittelut muille.

Mutta tässä on kisa, jota voin ehdottomasti suositella todellisen maastopyöräilyn ystäville. Aloittelijoille reitillä on varmastikin paljon talutettavia paikkoja, mutta teknisestä maastosta tykkäävät kuskit nauttivat varmasti radasta. Kuntoa neljän kierroksen ajaminen vaatii ehdottomasti, vaikkakin nousuja reitiltä ei paljoakaan löydy. Muutenkin järjestelyt oli hoidettu vallan mainiosti ja kisan jälkeen tarjottu lihakeitto maistui hyvin ryytyneelle kisaajalle.

Näin tällä kertaa. Nyt pitää vain nuolla haavoja ja valmistautua tulevana lauantaina ajettavaan Luukin mtb maratoniin.