Kategoriat
kilpailu pyöräily

Korso XCO

Viime sunnuntaina oli vuorossa elämäni ensimmäinen XCO kisa Korson Vierumäessä.

Rata on minulle hyvinkin tuttu, mutta kävin vielä ennen kisaa harjoittelutauon aikana kiertämässä osan reittiä noin niin kuin aikaiseksi lämmittelyksi ja katsastamassa mihin kuntoon rata on mennyt aamupäivän ajajien jälkeen. Oma startti harrastesarjassa oli vasta klo 15, joten ehdin katsoa Eliten kisan lähes kokonaan ennen omaa varsinaista starttiin valmistautumista.

Lämmittely oli tällä kertaa luokkaa pari vetoa ja viivalle. Mitään käsitystä minulla ei ollut muiden kisaajien tasosta, joten ajattelin lähteä paukusta (pillistä) liikkeelle niin kovaa kuin pääsen ja tällä taktiikalla taisin olla ihan selkeästi johdossa ensimmäisen ylämäen päällä. Kisan ensimmäinen kierros oli noin 1,4 km kuntorataa ja aloin vähitellen rauhoittamaan vauhtia, jotten polttaisi liikaa niitä tulitikkuja ennen kisan siirtymistä teknisempään maastoon.

Avauslenkin lopulla pari kaveria saikin minut kiinni ja varsinaiselle ensimmäiselle xco-kiekalle lähdettiin yhtä matkaa. Kierroksen ensimmäisen ylämäen päällä sanoin vierelle tulleelle kaverille, että olen nyt vetänyt ensimmäisen kierroksen, joten saa mennä edelle. Vastaukseksi tuli jotakin viroa, joten kommunikaatio ei ehkä onnistunut, joten painuin edelle ja kaarroin ensimmäiselle metsäpolulle. Heti alkoi tulla eroa ja jatkoin sopivaa tykitystä.

Ensimmäiseen droppiin tullessa ajoin kiinni edellä lähteneitä M50/40-sarjalaisia (neljä kuskia) ja ensimmäisen ohitin juuri ennen puusiltaa. Tämän jälkeen seurailin kolmea edellä ajavaa ja kuittasin seuraavasta ohi vähän ennen reitin Canada-osuutta. Tuolla osuudella olleessa kivikkonousussa edellä ajava jalkautui ja en päässyt itsekään kokeilemaan renkaiden pitoa, joten yritin sitten juosta kaverin ohitse. Tämän jälkeen edellä oli ratamestari Esko Aapio, jota aloin tavoittamaan. Kierroksen täyttyessä tunsin pientä epävarmuutta, koska takana tulevat kaverit olivat ehkä aavistuksen liian lähellä. Näin jälkikäteen huomasin, että eroa kakkoseen oli 33 sec ja kolmoseen 1 min 5 sec, joten semiturvallisesti mentiin.

Toista kierrosta jatkoin Eskon peesissä ja välillä mietin jo ohitusta, mutta katsoin sykettä ja totesin tämän vauhdin olevan tässä vaiheessa ihan hyvää kisavauhtia. Kierroksen puolen välin jälkeen ajoin Eskosta ohi ja lopun yritin vetää rennon kovaa. Sen verran pessimisti olen, että voittoon en vielä 100% uskonut, mutta hyvältä alkoi näyttämään. Ihan lähellä takana ei näyttänyt olevan Eskon lisäksi muita, joten Canandan jälkeen vielä viimeinen nousu kuntoradalla ja siitä loppulaskuun. Tässä vaiheessa nousuun oli tulossa kisan kakkonen, joten nyt suu alkoi olla isoa hymyä. Viimeiset mutkittelut ja maaliin voittajana. Ja sitten iskettiin mikrofonia suuhun kuin suurellekin voittajalle… toivottavasti sieltä tuli jotakin järkevää sanottavaa. Maalissa eroa oli kakkoseen 39 sec ja kolmoseen 1 min 34 sec, joten oikeastaan ero tuli tehtyä ensimmäisellä kierroksella ja toisella yritettiin vaan pysyä mukana menossa.

Voi olla, että Korson rata on meikälle liian tuttu ja vastaavalla porukka jossakin muualla voittoa ei välttämättä olisi tullutkaan. Mutta ensi kaudelle pitänee ottaa ohjelmaan XCO-cupin kisoja ihan siinä omassa M40-sarjassa.

Kuvat Emil Eklund

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s