Kategoriat
kilpailu pyöräily

Valkeakoski, R-Tech MTB Maraton

Viikonloppuna tuli sitten kisattua Valkeakoskella mtb-maran merkeissä. Vuorossa oli jo kauden viides startti, joten rutiinilla mennään 🙂
Sää suosi kisailijoita, lämmintä ei ollut liikaa, aurinko taisi olla suurimman osan ajasta piilossa ja ajoviima hoiti hyvin kuskin jäähdytyksen. Oliko sitten olosuhteiden vai valmistautumisen ansiota, mutta krampit eivät tälläkään kertaa menoa häirinneet.
Tykkäsin myös reitistä todella paljon, vaikkakin polkuosuuksia ei reitiltä kovinkaan paljoa löytynyt. Nopeaa pätkää senkin edestä ja Jämiä ajattelen maasto sopi treenaamiseen kuin nyrkki silmään. Myös täysjousto Pivot toimi kuin unelma ja niillä harvoilla polkuosuuksilla tunsin olevani todella nopea. 30-piikkinen eturatas yhdessä 10-piikkisen takarattaan kanssa tarjosi ihan hyvät vauhdit myös hurjasteluosuuksille. Tosin Jämille pitänee lisätä eteen pari piikkiä, jottei tarvitse pitkiä pätkiä sitkuttaa yli sadan kadenssilla.
Reitin korkeuskäyrää
Tarkoitus oli ottaa lähtö kerrankin tosissaan, mutta 15 sekunnin merkin jälkeen varmaankin nukahdin ja lähtövihellyksen tullessa havahduin… no näitä virheitä ei anneta anteeksi, joten oman ajopaikan hakeminen oli sitten alkuun sitä itseään. Ihmeitä en saanut tehtyä, joten ensimmäisen nousun jälkeen n. 5 kilometriä pitkälle todella nopealle peesipätkälle en lähtenyt ihan optimaalisista asetelmista. Hirveästi siinä ei kannattaa alkaa hosumaan, joten menin sitä vauhtia mitä muutkin ajoivat ympärillä.
Seuraava nousuvoittoisempi parin kilometrin pätkä mentiin jo ihan hyvää iskua, tosin jono alkoi vähän venymään ja jouduin parantamaan omaa sijoitusta pienellä ylämäkispurtilla. Vauhdikkaaseen laskuosuuteen lähdin jonkun naisen perässä ja laskun jälkeen polkuosuudella piti painaa jarrua aika lujaa, kun meinasi tulla peräänajo. Polkuvauhti ei enää tyydyttänyt, joten pyyhkäisin ohi ja jatkoin eteenpäin omalla vauhdilla. Kympin kohdilla taisin taas ajaa jossakin ryhmässä ja lenkin loppuosa meni ilman sen kummempaa dramatiikkaa. 
Toisen kierroksen alussa ajoin yhden edellä ajaneen kiinni ja kierroksen alkuosan vauhtipätkä mentiin sitten meikäläisen vetämänä. Kiitokseksi vetoavusta tieosuuden päässä kaveri spurttasi lujaa karkuun ja putosin kannoilta. Samalla takaa tuli kovaa vauhtia muutama kanuuna ja toisen kierroksen teema oli yksinkertaisesti perässä roikkuminen. Ensin lähempänä ja kierroksen puolen välin jälkeen vähän kauempaa. Ajoin minut jätättäneen kaverin taas kiinni kierroksen lopulla ja selvisi, että hän ajaa kahta kierrosta, joten eipä sitten apuja kolmannelle kierrokselle, jolle lähdin tilanteessa, jossa ketään ei ole lähelläkään edellä eikä takana. Tuttua tämäkin.
Pitkillä suorilla näin jonkun ajavan kaukana edellä ja taisinpa sitten ajaa häntä matkalla kiinni jonkun verran. Pari kilometriä ennen maalia onnistuin vielä kaatumaan nopeassa mutkassa. Ilmeisesti ajoin vain liian kovaa ja eturengas lähti puun juuresta. Nopeasti ylös ja matka jatkui. Vajaa kilometri maalista näin taas edellä ajavan olevan jossakin puolen minuutin päässä, joten eipä siinä enää mitään yllätyskiriä saanut päälle. Maaliin ajassa 2.31 ja jotakin, eli nopein mara-aika tähän mennessä… no reitti ei ollut ihan luvattua 60 kilometriä kuitenkaan.
Nyt voikin alkaa keskittymään vajaan kolmen viikon päästä ajettavaan Jämin kisaan, joten harjoittelu sitten sen mukaista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s