Kisapäivät on aina vähän sumuisia, eli vuorossa hajanaisia havaintoja, a.k.a kisaraportti.
- herätys ilman kelloa vähän vajaa kahdeksan. Pakolliset aamutoimet.
- Jääkaapin tutkimista. Rahkaa, mysliä, tositummaa reissumiestä ja kahvia. Näin kisa-aamun kunniaksi olisi voinut ostaa vähän vaaleampaa leipää. Ehkä muistan seuraavalla kerralla.
- Lepäilyä
- Tarvittavat kamat kassiin, pyörä autoon, lisää tarvittavia kamoja, ja viime hetken havainto, eturengas myös mukaan.
- Auto käyntiin ja kohti kisapaikkaa. 5 min myöhemmin perillä. Kotikisa 🙂 kotietu.
- Numeron haku, säätöä, geeliä naamaan, joukkuekavereiden etsimistä, ”joukkuekokous”, hattuilua, #normipäivä.
Taskut täyteen geelejä, Liikasen Ekin super-pika-vaikutteista-magnesiumia myös takataskuun. Juomapullon vienti huoltopaikalle, lisää säätämistä.
Starttipaikalle hakeutuminen, odottelua, kusihädän esiaste, ei ehdi enää…
Startti… kasa… väistö… auton perässä… vapaa vauhti… ensimmäinen polkuosuus… ruuhkaa…
Todellisuuteen herääminen… missä hitossa kaikki on? ensimmäiset 15 km suurin piirtein itsekseen polkien, joku menee ohi (onnistun kyllä kuittaamaan toisella kierroksella).
Loppukierros hyvässä peesissä… ensimmäinen kierros täyteen… taas yksin…
Selkiä edessä, peesissä, irtiotto, selkiä edessä, peesissä, irtiotto, jne…
Krampin esiasteet, täyttömäki, ehkä elämä voittaa, krampin tapaisia, ehkä pääsen maaliin, kramppi… argh.
Tajuaminen, että krampin kanssa voi elää, jos pyörittää kampia kovalla vauhdilla…
Edellä kuvatun tajuamisen kanssa elämistä haastavissa olosuhteissa.
Polkua, pururataa, polkua, tukin yli, ylämäki, tasainen, alamäki, hyppyri, viimeinen mutka ja maali… tässäkö tämä oli???
Elpymistä, odottelua, joukkuekaverit maaliin, suihkuun, keittolounas, kotiin, pizzapäivällinen, sauna, keittoillallinen… #normipäivä
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
