Nyt on ensimmäiset testilenkit suoritettu uudella takarataspakalla. Tai uuttahan siinä on vain ne ne kolme suurinta ratasta ja muu on Shimano XT 11-36 pakasta ”revittyä”.
Päivän työmatkapyöräilyt (yhteensä reilu 50 km) eivät välttämättä vastaa edes über helppon XCM -kisan minimaratonia, mutta pääsee tuollakin reitillä kokeilemaan suurinta 40 -piikkistä muutamaan kertaan. Mutta tärkeintä oli selvittää miten vaihtaminen sujuu ylös- ja alaspäin Shimanon pakan ja Leonardi Racing General Lee adapterin välillä (24 piikkiseltä 28 piikkiselle).
Asennusvaiheessa takavaihtaja ei ihan suoriltaan hyväksynyt kolmea suurinta ratasta, mutta tämä johtui vaijerin säädöstä, joka oli jo ihan tapissaan. Eli takaa vaijeri irti – säätörulla keskelle ja vaijeri takaisin kiinni. Siitä vielä pientä hienosäätöä ja ainakin paikallaan pyörittäessä vaihteet alkoivat toimimaan niin kuin pitää. Ja tänään lenkillä toimivat edelleen yhtä hyvin. Kertaakaan en huomannut mitään epäloogisuutta kolmoselta neloselle tai neloselta kolmoselle vaihtaessa. Ei hitautta tai ylimääräisiä ääniä.
Joka tapauksessa 50 helpon kilometrin perusteella toimii ja suosittelen. Toivottavasti viikonloppuna sää suosii ja pääsen ajamaan vaikkapa Korson maratonin reitin läpi tai sitten kunnon testin XCO -radalle. Katsotaan sen jälkeen voiko tuota edelleen suositella.
Takarataspakan lisäksi päivitin pyörään myös uudet Shimanon XT -jarrut. Niistäkin ensikokemukset erittäin positiiviset, etenkin kun asennus meni ns. putkeen. Takajarrun letkun lyhentäminenkään ei vaatinut ilmaamista (tätä edelleen ihmettelen), joten lähes plug and play tyylillä mentiin. Ja jarrutuntuma ja äänekkyys (äänettömyys) ihan eri tasolla kuin vanhoissa Avid -vinkuleluissa.
Näin alkaisi pyörä olemaan valmis uuteen kauteen… harmi vaan, että kisoihin on vielä aikaa puolen vuoden verran.
hankkila.net 