Kategoriat
kilpailu pyöräily

Lauantai 7.9.2013 / Luukin mtb maratoni

Laitetaanpa tännekin suurin piirtein sama tarina kuin naamakirjaan…

tänään oli vuorossa Luukin maastopyörämaraton, eli minulle 60 kilometriä täysin tuntematonta reittiä jossakin päin Espoota.

Odotukset eivät olleet hurjat, olihan tuollainen maastopyöräkisoihin tähtäävä harjoittelu jäänyt Jämin jälkeen telakalle ja satunnaisia revittelyjä lukuun ottamatta ns. peruskestävyysrimpuilua ja työmatka-ajoa elokuun kilometrit ovat olleet. Osallistumispäätöksenkin tein vasta reilu viikko sitten, joten eipä siinä sitten ehtinyt yhtä tiukempaa repäisyä enempää ns. valmistelevia tekemään. Eli vanhoilla pohjilla mentiin.

Reitti oli mallia lähtöpaikalta 8,x km siirtymä jonnekin, siellä kolme 14,x km kierrosta ja tämän jälkeen omia jälkiä takaisin lähtöpaikalle, joka olikin yllättäen muuttunut maaliksi. Garminin mukaan matkaa tuli taitettua 59,5 km.

Ja se varsinainen kisa. Vaikka matka on pitkä ja sen aikana ehtii tapahtumaan vaikka mitä niin enpä siitä löydä sen ihmeempää kerrottavaa. Ilmeisesti aivot ovat kuitenkin niin vahvasti ohjelmoitu siihen ajamiseen ja oikean ajouran etsimiseen, jolloin maalissa suurin osa matkasta tuntuukin olleen viivasuoraa EEG-käyrää ilman mitään muistoja.

Mutta tuttuun tapaan isolla porukassa liikkeelle ja alussa leveämmän tien aikana löysin oman paikkani ja ei muuta kuin isoa kovaa ja röllipoluilla sitä tarkkuutta, ettei iso ja paha juuri vie eturengasta ja äijää siinä samalla mukanaan 🙂

Siirtymä ja ensimmäinen kierros olivat sen verran kovavauhtisia nykykuntoon nähden, että aloinpa siinä jossakin vaiheessa jyrkkää ylämäkeä polkiessa miettimään, että näinköhän tässä kunnialla kolme kierrosta menee. Vielä kun ensimmäisen kierroksen polkuosuuksilla edessä tuntui riittävän ”sähläreitä” (osaan kyllä itsekin tarvittaessa sählätä), menetin omankin ajorytmin sekä vähän nahkaa oikeasta polvesta. Taisinpa sitten näiden isänmaan halailujen jälkeen olla suhteellisen yksin toiselle kierrokselle lähdettäessä.

Tässä vaiheessa olisi ollut ihan kiva ajaa porukassa nopeaa osuutta, mutta ensimmäisen kerran selkiä tulikin vastaan vasta seuraavilla polkuosuuksilla. Eipä niissäkään se oma ajo todellakaan mitään vahvaa ollut. Kun vielä yritin vetää oikein isoa kovaa yhden juurakkopätkän niin eihän siinä sitten mikään polku riittänyt sitä leveää ajolinjaa ja taas alkoi meno tökkimään, MUTTA tällä kertaa onnistuin ihmeen kaupalla välttämään pannut.

Kolmas kierros olikin sitten taistelua kramppeja vastaan. Yhden ylämäen jouduin kävelemään, kun sen verran pahasti oikea jalka alkoi oireilemaan, mutta sen jälkeen loput krampit sain taisteltua pois ihan kampia pyörittämällä. Voimaa ja kestävyyttä jaloissa olisi kyllä vielä ollut, mutta minkä siinä teet, kun luontainen tehonrajoitin iskee äkäisesti kiinni.

Loppuun vielä siirtymä takaisin maaliin ja aikaa tähän lauantailenkkiin meni 2.57.12 ja sillä irtosi M40 sarjassa 10. sija.

Ja loppuun väliajat (noin): menomatkan siirtymä 20.51, kierrokset 42.58, 43.27 ja 45.15 sekä paluumatkan siirtymä 24.53. Voisikohan sanoa, että loppua kohti hidastuvaa.

Korkeuskäyrää…

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s