Kategoriat
kilpailu pyöräily

Sunnuntai 2.6.2013 / Korso 96 MTB

Nyt olisi luvassa pientä kisaraporttia tai ainakin ajatusten virtaa tämän päiväisestä raastosta. Ja raastoksi se tosiaankin muuttui. Kun tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa muistelin Mikkelin maratonin puolikasta niin jotakin yhteistä tästäkin sitten löytyi lämpimän kelin lisäksi. Mikkelissä kuumuus söi voimat lopussa lähes totaalisesti ja viimeisellä kilometrillä jalat sanoivat stopin ja jouduin kävelemään jonkun matkaa. Tänään oli sitten luvassa jotakin vastaavaa…

Kisa starttasi tasan kello 12 ja ensimmäiset reilu pari kilometriä mentiin auton perässä asfalttitietä. Rullailin siinä mitä rullailin ja vapaan vauhdin ja hiekkatien alkaessa olin jonossa ihan sopivassa vauhdissa mukana. Ensimmäisen polkuosuuden alkaessa vauhti hidastui ja taisi välillä melkein pysähtyäkin, mutta pahemmilta ruuhkilta vältyttiin. Tämän jälkeen alkoi reitin isoa kovaa -osio, joka huipentui reilun 1,5 kilometrin asfalttipätkään, ennen metsään palaamista. Tässä vaiheessa oli tullut jo selväksi, että 29″ etujoustolla pääsee todella kivasti helpot osuudet, mutta polkupätkillä täpärit liitävät.

Olin päässyt mukaan hyvävauhtiseen porukkaan ja vaikka polkupätkillä tulikin eroa niin vauhdikkaammilla pätkillä pääsin aina takaisin imuun. Näissä merkeissä ensimmäinen kierros sujui aina täyttömäkeen asti ja itse asiassa jonossa polkiessa tuokin oli aika helppo rasti. Tämän jälkeen rytmi vähän sekosi ja toiselle kierrokselle lähdettäessä huomasinkin ajavani yksin. Edellä meni joku täpärikuski, joka lisäsi eroa teknisellä polkuosuudella ja takaa tuli toinen täpäri ohi. Vauhdikkaamman osuuden alkaessa pääsin taas parantamaan asemia ja asfalttipätkällä yritin mennä sen minkä pääsin ja vedin yhtä täpärikuskia perässä ja vastavuoroisesti yritin peesata häntä polkuosuudella.

Näin edettiin, kunnes jalat alkoivat ensin kramppaamaan jalkapohjista (kalliolla vääntäessä) ja seuraavaksi pohkeista ja takareisistä. Sain kuitenkin jalat toimimaan ennen täyttömäkeä, mutta jossakin vaiheessa jalat vaan kramppasivat niin, että äijä meni nurin hitaassa vauhdissa ja tämän jälkeen kaikki mahdolliset jalan lihakset kramppasivat yhtä aikaa… ainakin tältä tuntui. Keräsin itseäni siinä viiden minuutin ajan (todellisuudessa aikaa meni puolitoista minuuttia) ja lähellä oli, etten huutanut tuskasta. Aika koomista siinä kyllä oli seisoskella ja miettiä, että miten h******ssä tästä pääsen maaliin, kotiin tai ihan mihin vaan. Kun sain otettua muutaman kävelyaskeleen niin siitä sitten palasin pyörän selkään ja väkisin se nousu sitten taittui. Viimeiset reilut kuusi kilometriä menivät tehoja säästellen ja vaaroja vältellen.

Lopussa katselin mittarista, että kolmen tunnin alitus voisi olla mahdollinen ja viimeiset pari asfalttikilometriä yritin vääntää riskirajoilla (kramppaamisen osalta) ja oman kellon mukaan sain maalissa alle kolmen tunnin ajan, mutta virallinen ajanotto tarjosi 3.00:03,3. Määrämittaisella matkalla, esim. juoksumaratonilla tuo voisi olla sellainen ranteet auki tulos, mutta tässä tapauksessa pystyn elämään tämänkin ”pettymyksen” kanssa.

Summa summarum. Erittäin hyvin järjestetty kisa, jossa huolto toimi loistavasti. Reitti oli meikäläiselle sopiva ja tulos positiivinen yllätys. Ennen kisaa tosin tiesin, että lähelle 20 keskaria tuo pitäisi vääntää läpi ja se lisäsi kilpailujännitystä potenssiin x. Mutta nyt on ensimmäinen maastopyöräkisa takana ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti Jämiä. Tosin huomenna taidan jättää työmatkapyöräilyt väliin, kun 6.30 lähtö ei oikein tässä vaiheessa houkuta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s