Kategoriat
harjoittelu pyöräily

Perjantai 7.12.2012

Lumessakahlaajat…

Eilinen umpihankipyöräily tuntui nostattavan sykettä sen verran helposti ja kivasti, että tämän päiväiseen lenkkiin päätin sisällyttää vastaavaa kivaa vähän enemmän. Umpihanki voi tietenkin kuulostaa tässä vaiheessa vuotta liioittelulta ja sitä se kyllä onkin, mutta satunnaiset koiranpissittäjien tekemät polut ja 15-20 senttiä lunta muuttaa kuitenkin lajia huomattavasti.

Kokonaisuudessaan lenkki ei ollut kovinkaan ihmeellinen, 1 h 12 min ja vajaa 20,5 km, mutta sinne keskelle tuli se 30 minuuttia ja 5,7 km metsäosuutta 149 keskisykkeellä. Juostessa maksimisyke on meikällä aika tarkasti 186 ja pyöräillessä lienee reilu 10 pykälää alhaisempi. Kuitenkin tänään 175 tuli lasiin suhteellisen helposti tuon puolen tunnin rutistuksen loppupuolella ja reservistä olisi löytynyt vielä useampiakin pykäliä. Taisin repiä menemään koko kropalla. Kuitenkaan lenkki ei tuntunut mitenkään pahalta tai raskaalta. Ainoastaan lopussa oli kieltämättä samaa tunnetta kuin nuoruudessa viimeisen sauvarinnevedon jälkeen sauvoihin nojatessa ja miettiessä, että lentääkö laatta vai ei. Tällä kertaa ei kuitenkaan lentänyt.

Kieltämättä tuohon metsäosuuteen tuli taas paljon hyvää tasapainotreeniä, kun näissä olosuhteissa tulee yritettyä paljon enemmän kuin kesäkelissä. Usko ei lopu niin helposti kesken ja loppuun asti yritetään tasapainoilla, kun vuoroin meinaa lähtetä etu- ja takarengas alta tai sitten vaan mennään pidon rajoilla. Eipä vastaavia olosuhteita kesällä tahdo mistään löytyä tai ainakin vältän tietoisesti reippaasti mutaiset polut ja muuten vaan upottavat tai todella hitaat alustat.

Takavaihtaja sanoi totuttuun tapaan sopimuksen irti (jäätyi) jossakin vaiheessa ja vaihdevaihtoehdot olivatkin sitten käytännössä keskimmäinen tai pienin eturatas ja takana juuri se mikä sinne oli jäänyt. Joko pyöritettiin kovaa ja ajettiin hitaasti tai sitten runnottiin hitaammilla kierroksilla kovempaa vauhtia. Näistä jälkimmäinen sopi kuskille paremmin, koska kyllä se kovempi vauhti tasaa menoa kummasti ja suoristaa mutkittelua.

Nyt on myös nastarenkaista (Schwalbe Ice Spiker Pro) sen verran kokemusta, että ei voi muuta kuin suositella. Tuolla metsässä menisi varmaan mikä tahansa maastorengas, mutta jalkakäytävillä ym. vastaavilla alustoilla pito on uskomaton. Tosin takarenkaassa on enää jäljellä 396 nastaa, eli eilen ja tänään on maastoon jäänyt 6 nastaa… en nyt osaa sanoa mistä tuo kertoo. a) normaalia b) huono kiinnitys c) renkaitten väärinkäyttöä d) jotain muuta.

Huomenna voisi yrittää sitten jotakin kevyempää lenkkiä pyörällä tai sitten kokeilemaan talvijuoksun ihanuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s