Pakkolepoa jo toinen päivä putkeen ja varmuudella vielä jokunen lisääkin. Tiistaina suoritettu kaatuminen oli taas tyyppiesimerkki siitä, miten sitä pysyy pystyssä vaikeassakin maastossa KESKITTYNEENÄ, mutta tututulla työmatkareitillä menee sitten jotakin pieleen ja lopputuloksena on asfaltti-ihottumaa ja hiton kipeä olkapää.
Paikattavana kävin heti tuoreeltaan tiistaina Diacorissa ja eilen vielä siteiden vaihdossa ja uudestaan lääkärillä. Loppuviikko meneekin sitten kotona levätessä ja toivottavasti tuo olkapää tuosta vauhdilla paranee. Ainakin haavat ja ”ihottuma” ovat lähteneet hyvin parantumaan.
Ja mikä aina tärkeintä, pyörä ei saanut juuri mitään ruhjeita… onneksi en vielä ole kerennyt irrottaa nousukahvoja pois, koska suurin osuma näytti tulleen juurikin oikeanpuoleiseen sellaiseen. Mutta nyt jatketaan lepäilyä.
