Tässä meikän harjoittelussa alkaa olemaan epätoivoisen rimpuilun makua. Ensin jalka estää treenaamisen ja siitä seuraa muutaman päivän lepo. Sitten taas kilometrejä epätoivoisesti alle ja lepoa päälle. Taitaa olla aivot jäätyneet…
Kymmenen päivää sitten jo kirjoitin: ”Ehkä pitää lopettaa itsensä huijaaminen ja tunnustaa olevansa rampa”… jokohan sitä nyt uskoisi, kun tänään piti kävelylenkillä linkata epätoivoisesti eteenpäin.
Taidanpa tässä julistaa juoksuttoman joulunajan alkaneeksi. Korvaavana vaikka crossarilla vääntämistä tms… mutta mitä nyt sitten teenkin, niin kivutta sen pitää onnistua.
