Puolikkaan analyysia

Asetin itselleni tälle vuodelle ykköstavoitteeksi alle 90 minuutin puolikkaan ja välitavoitteena keväälle oli alle 95 minuutin suoritus samalla matkalla.

Talven harjoittelu meni loistavasti ja maaliskuun puolessa välissä juostu 10K aikaan 40:35 lupaili kuukauden päästä juostavalle puolikkaalle hyvän ajan. Toisin kävi ja puolikas jäi väliin… tuli parin viikon juoksutauko ja kevyttä takapakkia… toukokuussa juostu 10K oli täyttä tuskaa 28 asteen helteessä ja heinäkuun alun 1.37 floppi Mikkelissä vei lopunkin suoritusvarmuuden, vaikkakin taas 28 asteen helle vei parhaan terän. Muutenkin kuuma kesä söi harjoitteluvauhtia ja sai sitä kautta aikaan epävarman olon.

Jep, siinä alustusta Finlandialle. Maaliskuun onnistuneen 10K:n ja Finlandian väliin mahtui lähes puoli vuotta ja kaksi huonoa kisaa… mitä tästä opin? järjestä itsellesi enemmän juoksukisoja ja onnistumisen mahdollisuuksia.

Kisan alla kirjoittelin jo tänne, että vähän on omituinen olo ja olisikohan kipeäksi tulossa. Koko perjantain olin totaalisen väsynyt ja aloin todellakin epäilemään matkaan lähdön järkevyyttä… No ei muuta kuin juoksukamat ja vaimo autoon ja nokka kohti Jyväskylää. Päivällinen naamaan ja vielä epäammattimaisesti olut perään ja ei kun nukkumaan… 11 tuntia myöhemmin maailma alkoi näyttämään paljon valoisammalta.

Myöhäisen aamupalan ja kevyen torkkumisen jälkeen kerkesin nippa nappa katsomaan, kun maratoonarit starttasivat matkaan.

(Yksi tarkkasilmäinen lukija saattaa löytää kuvasta itsensä… jos olisin vähän aikaisemmin kerennyt pelipaikalle, niin olisi pitänyt käydä esittäytymässä ja toivottamassa onnea mutalle… mutta ehkä sitten Vantaalla…)

Siitä vielä hotellille lepäilemään ja kahden jälkeen takaisin starttipaikalle. Lämmittelyssä juoksu tuntui hyvältä ja irtonaiselta, joten ei muuta kuin viime hetken vessassa käynnin jälkeen vauhdilla viivalle kuuntelemaan Finlandiaa… ja siitä se juoksu sitten lähti.

Kerrankin pelisuunnitelma piti heti alussa ja ensimmäinen nousuvoittoinen kilometri meni olosuhteen huomioon ottaen ihan rauhallisesti 4:24. Siitä eteenpäin Garminin ja järjestäjän kilometrit eivät enää pitäneetkään ihan paikkaansa ja mittarin mukainen suhteellisen tasainen 4:17 +/- 1 sec kilometrit eivät sitten olleetkaan ihan sitä. Ajattelin kuitenkin vetää ensimmäisen kympin mittarin mukaista mukavan tasaista ja ”leppoisaa” 4:17/km vauhtia ja tarkastella tilannetta kympin kohdalla (ensimmäinen vitonen meni huomaamatta 21:39). Ei siinä sitten pitkää matikkaa tarvita, kun 10 km kohdalla kello näytti 43:15 ja tasaisen vauhdin taulukko yli 90 minuutin loppuaikaa… joten ei auttanut muuta kuin alkaa sorvaamaan hyvävoimaisena vauhtia mittarin mukaan lähelle 4 min/km. Garminissa minulla oli päällä automaattikierrokset, joten vähän tässä heittää seuraavan vitosen väliaika, mutta todennäköisesti se oli aika lähelle 20:30. Näin sitä oltiin taas tavoiteajassa… Voimia oli edelleen hyvin jäljellä, joten seuraava vitonen meni taas vähän kiristäen aika tasan 20 minuuttiin ja loppu alkoi olemaan naatiskelua.

Loppuun vielä kunnon kirivaihde päälle ja yhden sijan parannus… mikäs siinä sitten oli ollessa. Mutta hienosti oli juoksu järjestetty, sää oli mitä loistavin, rata nopea ja yleisökin kannusti mukavasti reitin varrella. Kiitokset Jyväskylään!