Rakas harjoituspäiväkirja. Heräsin yöllä noin 01.15 ja ajattelinpa sitten käydä vessassa. Jo ensimmäinen oikean jalan heilautus paljasti sen, että nyt ei kaikki ole ihan ok. Rehellisesti sanottuna jokainen liike sattui ihan saatanasti ja en oiken pystynyt edes paikallistamaan kipua yhtään mihinkään. Kun linkkaaminenkaan ei sitten oikein meinannut onnistua, suoritin pitkästä aikaa wc:hen lähestymisen kontaten ja sieltä sitten takaisin samalla kaavalla. Mietinpä siinä sitten, että tällä jalalla ei aamulla mennä yhtään mihinkään ja noloa myöntää töissä miksi olisin poissa.
Siinäpä sitten loppu yö meni ihan nukkuessa ja aamulla täysi keskittyminen päälle sängystä noustessa. Ilmeisesti en kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan vaimoani, joka totesi ”Sullahan näyttää menevän tänään lujaa”. Päätinpä sitten antaa periksi ja konttasin kiroten raput yläkertaan. Sainpa siinä sitten paikallistettua pahimmat kivut lonkkaan ja polveen, joten neljän v:n voimin taisteluun: venyttely, verryttely, valittelu ja Volttaren. Ja niin äijä sai sitten itsensä raijattua töihin.
Tämän päivän ohjelmassa kevyt pk 6 km – suoritustapana mielikuvaharjoittelu. Taidanpa ottaa pari olutta avuksi, kun ei nyt muuten irtoa.
