Hepskukkuu! Meikä se vaan kasvaa ja kehittyy koko ajan. Mulla alkaa olla jo päivä-rutiinitkin selvillä. Aamulla käyn emännän kanssa pienellä aamu-lenkillä sitten syön ja pääsen vielä senkin jälkeen ulos omalle pihalle. Pihalla mä kaivelen kuoppia ja juoksentelen sinne tänne, mut aamut loppuu aina liian lyhyeen ja lauman jäsenet häipyvät yksi kerrallaan aina jonnekin. Sit mä otan aamutirsat ja kun herään, niin yritän keksiä aina jotain ajankulua. Sanomalehtipaperin silppuaminen on mun bravuurini, siis sen jälkeen kun olen tyhjentänyt kaikki aktivointilelut ja muut pahvitötteröt niihin piilotetuista papanoista. Aika pian mä sit kuulenkin jo rapinaa ovelta ja voi sitä onnen päivää. Iltaisin mulle keksitään aina jotain ohjelmaa. Hauskinta on, kun lähdemme Keinukallion ulkoilualueelle ja siellä saan juosta ihan vapaana. Maaritille vaan terveisiä, että löysin yhtenä päivänä Keinukalliosta takiaispuskan ja loppu onkin historiaa.
0 Responses to “Ulkona on ihanaa…”