Hui, hai! Eipä ole tänään meikäläisen elämästä vauhtia puuttunut. Päivällä pääsin ensin autokyydillä kyläilemään Keravalle. Siellä mua odotti Varpu-niminen labradorinnoutaja. Koska Varpu oli mua paljon isompi, niin alkuun olin vähän epävarma. Sitten päätin testata mitä se mamma oikein kestää. Aloin näykkimään, puremaan ja tein vaikka mitä temppuja sille. Varpu suhtautui kuitenkin rajuihin leikki-yrityksiini yllättävän kärsivällisesti. Oikein itsekin ihmettelin sitä. Se yritti pyytää apua emännältään, että olisi päässyt johonkin mua pakoon, mutta ei mitään…… meikä-likka vaan seurasi perässä kuin hai laivaa. Lopulta Varpu sit sai musta tarpeekseen ja sit mulle tuli kiire luikkia pakoon. Luulen kuitenkin, että meistä tuli ystävät ja yritän hillitä itseäni vähän, kun seuraavan kerran tapaamme.
Kyläreissun jälkeen sain sitten nukuttua about tunnin kotona ja taas mua vietiin. Tällä kertaa vehnäterrieri-Eetu oli tullut luokseni ensi-visiitille. Me mentiin ensin tiukassa majakka ja peräväunu zydeemissä ympäri meidän pihaa. Eetu kait lähinnä yritti päästä meikäläistä pakoon, mutta painelin perässä minkä pikku-jaloillani pääsin. Tein taas aivan hurjia loikkia ja kerran onnistuin hyppäämään pää edellä pensaaseen ja toisen kerran kierähdin ns. ulos radaltakin. Sit yks kaks sain hirveet “vehnähepulit” ja juoksentelin korvat luimussa sinne ja tänne aivan päättömästi . Siinä kyllä meinasi tulla hiki, vaikka itse sanonkin. Eetu ei pysynyt mun vauhdissa millään, vaikka sen olisi kyllä tehnyt mieli mukaan menoon. Lopuks mä ajattelin kaivautua aidan ali ja siinä tulin niin likaiseksi, että mut kiikutettiin sisälle suihkuun. Onneksi vain jalat kastuivat tällä kertaa 
Eetu tuli vielä hetkeksi meille sisäänkin, mutta meikäläisestä ei sitten enää mitään iloa ollutkaan. Uni nimittäin voitti. Sit kun mä heräsin, niin Eetu oli jo lähtenyt pois. Jätti mulle kuitenkin possu-lelun muistoksi käynnistään
0 Responses to “Rankka päivä”