Moro! Tänään mun päivä ei ollutkaan niin täynnä toimintaa kuin eilen. Oltiin nimittäin melkein koko päivä isännän kanssa kaksin. Tai kyllä se aina välillä johonkin hävisi ja tuli takasin ja hävisi ja tuli takasin ja… mutta enpä siitä paljon jaksanut välittää kun vielä eilinen hurjastelu väsytti.
No kyllä mä vähän kerkesin ulkonakin taas riehumaan ja taas sai ammu kyytiä. Sain myös uuden lempinimen “vuorikauris”. Sen verran hurjaa oli meikäläisen kiipeily “vuoren rinteillä”. Ja sitten mä olen myös possu-ressu, kun röhkin kuulema unissani. Höh!
Hui, hai! Eipä ole tänään meikäläisen elämästä vauhtia puuttunut. Päivällä pääsin ensin autokyydillä kyläilemään Keravalle. Siellä mua odotti Varpu-niminen labradorinnoutaja. Koska Varpu oli mua paljon isompi, niin alkuun olin vähän epävarma. Sitten päätin testata mitä se mamma oikein kestää. Aloin näykkimään, puremaan ja tein vaikka mitä temppuja sille. Varpu suhtautui kuitenkin rajuihin leikki-yrityksiini yllättävän kärsivällisesti. Oikein itsekin ihmettelin sitä. Se yritti pyytää apua emännältään, että olisi päässyt johonkin mua pakoon, mutta ei mitään…… meikä-likka vaan seurasi perässä kuin hai laivaa. Lopulta Varpu sit sai musta tarpeekseen ja sit mulle tuli kiire luikkia pakoon. Luulen kuitenkin, että meistä tuli ystävät ja yritän hillitä itseäni vähän, kun seuraavan kerran tapaamme.
Kyläreissun jälkeen sain sitten nukuttua about tunnin kotona ja taas mua vietiin. Tällä kertaa vehnäterrieri-Eetu oli tullut luokseni ensi-visiitille. Me mentiin ensin tiukassa majakka ja peräväunu zydeemissä ympäri meidän pihaa. Eetu kait lähinnä yritti päästä meikäläistä pakoon, mutta painelin perässä minkä pikku-jaloillani pääsin. Tein taas aivan hurjia loikkia ja kerran onnistuin hyppäämään pää edellä pensaaseen ja toisen kerran kierähdin ns. ulos radaltakin. Sit yks kaks sain hirveet “vehnähepulit” ja juoksentelin korvat luimussa sinne ja tänne aivan päättömästi . Siinä kyllä meinasi tulla hiki, vaikka itse sanonkin. Eetu ei pysynyt mun vauhdissa millään, vaikka sen olisi kyllä tehnyt mieli mukaan menoon. Lopuks mä ajattelin kaivautua aidan ali ja siinä tulin niin likaiseksi, että mut kiikutettiin sisälle suihkuun. Onneksi vain jalat kastuivat tällä kertaa 
Eetu tuli vielä hetkeksi meille sisäänkin, mutta meikäläisestä ei sitten enää mitään iloa ollutkaan. Uni nimittäin voitti. Sit kun mä heräsin, niin Eetu oli jo lähtenyt pois. Jätti mulle kuitenkin possu-lelun muistoksi käynnistään
Jos kuulin oikein, niin mua taittiin haukkua tänään puolivilliksi pissikseksi… Pääsin tuossa ulkona juoksentelemaan willinä ja vapaana eikä käynyt mielessäkään pissiä… ennen kuin sisällä ja arvaa osuiko edes 10 metrin säteellä lähelle paperia…Mutta sainpa tehdä ulkona hurjia loikkia ja purra lehmää perseeseen (sorry Mertzi, kyllä mä oikeasti tykkään lehmistä ja tääkin oli vaan kuminen).
Sain myös paljon namipaloja (siksi ne niitä nimittävät, vaikka maistuvat ihan normaalilta ruualta) aina kun kun kuulin isännän huutavan tänne (reilu mies).
No ilta ei sitten päättynytkään ihan loistavasti… kiikuttivat nimittäin meikän suihkuun ja sain sitten niskaani shampoon ja hoitoaineen… erikseen HALOO (eivät ole kuulleet 2in1 tuotteista)… aluksi yritin uikuttaa, mutta ei mennyt läpi, joten kestin leikin kuten kunnon pissis… kostin sitten suihkun jälkeen, enkä suostunut sitten millään lähtemään emännän sylistä pois.
Mutta nyt kutsuu nukkumatti…
t. Wilma
Yksi kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa, miten hauskaa mulla on tänään ollut…
t. Wilma
Aikainen aamuherätys jälleen kerran. Jo toinen huonosti nukuttu yö takana, mutta nukkua ehtii myöhemminkin. Wilma käyttäytyy kyllä yöt nätisti, mutta satunnainen tassuttelu havahduttaa unesta. Wilma riemuitsi tapansa mukaan aamulla täysillä, kun sai laumansa hereille ja siinä sivussa lammaskin sai taas kyytiä. Ehdittiin jossain välissä vähän syödäkin, mutta ulos ei ollut aamulla asiaa pakkasen vuoksi.
Päivällä vietettiin sitten muutaman minuutin sessio ulkona ja kuunneltiin lintujen laulua. Kyllä oli ihmeellistä, kun vielä aurinkokin paistoi. Lunta oli vaan vielä ihan liikaa maassa. Myöhemmin ilta-päivällä meillä kävi vieras ja Wilma sai lahjaksi uuden hienon vinku-lelun. Sitä kyllä kelpasi vingutella. Vieras sai Wilmalta vasta-lahjaksi aina niin hellän ”puru-käsittelyn”. Onneksi kyseessä oli “koiraihminen”, joka ei pienistä pelästynyt
Nyt on Wilma ollut meillä kokonaisen vuorokauden. Ensimmäinen yö meni hyvin, tyttö ei itkenyt juurikaan ikäväänsä ja käyttäytyi ihan rauhallisesti.
Tämä päivä on sitten mennyt nukkuen, kakkien, leikkien, kakkien, nukkuen, kakkien, syöden, kakkien… merkeissä. Ja uloskin on jo jokunen pökäle osunut.
