eli vehnäterrieri Cara Fionn Gwenethin sinkkuelämää
Olipa siskosta niin makea kielikuva, että ajattelin vilauttaa omaani… lällätilätilää!!!
p.s. kun täällä tänään kaikki tuntuu harrastavan jotakin: pappa on tietokoneella, mamma tekee mosaiikkitöitä, Laura leipoo, joten ajattelinpa sitten itse askarrella kortteja 
Onnea kaikille Helmin pennuille!!!
Arvatkaa kuka avaa meillä tänään kaikki lahjat…
Hyvää Joulua kaikille sinnikkäille blogini lukijoille! Tällä tytöllä on ollut niin hirveä kiire, etten ole paljon kerennyt tänne kirjoittelemaan. Mutta ainahan sitä voi yrittää luvata parantaa tapansa 
Tänään mä sit tein sen, en enää voinut vastustaa kiusausta. Hyppäsin aamulenkin jälkeen suoraan isännän viereen sänkyyn… eikä se ollut mikään standardi hyppy, vaan mieletön loikka vielä isännän yli toiselle puolelle sänkyä 
Hän nukkui vielä ja hmmm hieman sanoisinko… yllättyi tempauksestani. Mä villiinnyin tietysti täysin, kun hyppyni onnistui, mutta ennen kuin huomasinkaan, niin mut oli taas palautettu maan pinnalle. Pöh.
Kuluva kesä on muutoin mennyt mukavasti. Kesän alkajaisiksi kävimme katsomassa Hyvinkäällä RotuRace-kisoja. Siellä oli niin paljon koiria, että meitsi oli ihan pää pyörällä, kun kaikkien kanssa olisi pitänyt yrittää tehdä tuttavuutta. Itse kisoihin osallistuivat Vehnähepuli-joukkueena mammani Helmi ja enoni Väinö ja kaksi muuta vehnistä ja joukkueen menestyskin oli ihan kohtalainen. Kun katselin juoksua aidan takana, niin ajattelin, että ensi vuonna minäkin olen kyllä mukana menossa. Mun vehnähepuli-kohtaukset ne vasta ovat jotain. Isäntä ja emäntä epäilevätkin joskus mua vähän “vartti-hulluksi” niin kovaan vauhtiin saan itseni kiihdytettyä.
Kesän aikana olen lomaillut sekä kotona että Jäppilässä Sanni-mummun luona. Jäppilässä pääsin myös veneilemään ja mulle ostettiin omat pelastusliivitkin. Uida en kuitenkaan viitsinyt. Pelkkä kahlaaminen vedessä riitti mulle. Landella myös joku höntiäinen pääsi pistämään mua varpaaseen ja lääkäri-reissuhan siitä loppujen lopuksi tuli, kun kalusin jalkaani kuin mieletön. Onneksi kutina herkesi lääkekuurin aikana ja en joutunut pitämään edes sitä hirveetä pönttöä päässäni, kun meinasin siinäkin tulla hulluksi.
Kesän saavutuksista voisi vielä mainita sen, että olen viimeinkin oppinut kotona kulkemaan rappuset myös alaspäin… jee nyt mä voin surffata ihan miten haluan… tai no melkein. Kesän menetyksistä voisi puolestaan mainita hävinneet hampaat… no onneksi uudet ovat sentään kasvaneet tilalle.
Kotipihalle meille tehtiin kesä-terassi ja mä tietysti touhusin mukana minkä kerkesin. Ikävä kyllä mut aina välillä laittettiin sisälle jäähylle, kun kaikki kaivaminen, rakentaminen ja työkalut oli niin mielenkiintoisia, etten olisi antanut muiden tehdä mitään. Valmista tuli kuitenkin ja nyt kelpaa terassilla aurinkovarjon alla köllötellä sillä…vielä on kesää jäljellä
Pihkura sentään! Aamulla kun herättiin, niin ulkona oli vihdoinkin satanut vettä. Wau! Mä olin innoissani ja emäntä myös. Mitkä tuoksut. Mä haistelin ensin koko meidän pihan ja sit me lähdettiin lenkille. Jonkun ajan päästä alkoi taas sataa. Ensin se ei haitannut, mutta sitten mä tajusin, että vesihän on märkää. Ravistelin vähän väliä turkkiani ja kun pääsin takaisin kotipihalle, niin sain niin hirveet vehnähepulit, että pois alta risut ja männynkävyt, kun meikä-likka vähän kirmailee.
Eilen illalla pääsin ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Siellä sain kertaheitolla kolme uutta kaveria. Ensin vähän pelästyin, kun ne kaikki kolme kaverusta “hyökkäs” kaikki yhdessä mun luo tekemään tuttavuutta. Kun tilanne vähän rauhoittui, niin juoksimme sitten kaikki yhdessä ympäri puistoa. Voitte uskoa, että päivän päätteeksi mua vähän väsytti. Toivottavasti pääsen pian uudelleen koirapuistoon kavereita moikkaamaan.
Kävin muuten viime viikolla taas Neron luona ja kuten niin monesti aiemminkin, lopuksi meitä kumpaakin vähän sattui eli verenvuodatukselta ei vältytty tälläkään kertaa. Ei se mitään. Kiva oli tavata veli-poikaa pitkästä aikaa. Ehkä me joskus opitaan olemaan tappelematta.
Olen ehtinyt matkustamaan myös junassa. Ihan sellainen mini-matkahan se vaan oli lähijunalla, mutta jännittävää kuitenkin. Sain istua vuorotellen emännän ja isännän sylissä ja katselin siinä sitten ohikiitäviä maisemia. Nyt kun emännän ja isännän kesälomat alkaa, niin pääsen ehkä uudelleen junaan tai ainakin kuulemma pääsen vähän pidemmälle auto-matkalle. Tähän mennessä pisin auto-matkani on ollut kotoa Riihimäelle, kun viime viikonloppuna pääsin vihdoin tapaamaan ystävääni Eppua. Terveisiä vaan Epulle ja kuulin, että Eppukin on päässyt matkailemaan autolla. Eikös vaan olekin kivaa
Iloisia kesäterveisiä kaikille!
Päätinpä sitten osallistua muuttumisleikkiin tai itseasiassa noi mun “managerit” vähän niinku pakotti. Kaikki alkoi siitä, kun veljeni Nero kävi meillä kylässä ja hänet oli “stailattu”. Enivei torstaina pääsin sitten ajelulle ja Porvoossa mua odotti “stailaaja” sakset kädessä. Tuntihan siinä melkein vierähti, mutta sitten olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja nallesta kuoriutui oikea TERRIERI. Enää siis ei ole epäilystä identiteetistäni.
Stailauksen jälkeen pääsin vielä leikkimään Mustin kanssa ja taas mentiin niin lujaa, että huh huh. Välillä juostiin ja välillä se töni mut nurin. Mutta kyllä se on niin ihana 
Meinasin sitten lähtiessä varastaa sen lelun (mulla oli vaikeaa päättää minkä niistä olisin ottanut), mutta taas nuo managerit oli liian tarkkoina ja mönkään meni 
Mutta tämmöistä tänne kuuluu. Paljon terveisiä Anulle, Petelle, Joelille, Mustille ja Caralle.
Ja hieman myöhästyneet äitienpäivä onnittelut omalle Helmi-mammalle Espooseen!
