Joku influenssa iski joulun alla ja siitä paraneminen vei kaksi viikkoa ja yskän pahasti kipeyttämän kylki-/rintalihaksen palautumiseen meni vielä reilu viikko lisää. Yksinkertaisesti syvään ei pystynyt hengittämään, joten ei siinä juoksemista ollut yhtään ikävä. Reilun kolmen viikon juoksutauko ei tehnyt meikäläistä kovinkaan juoksunälkäiseksi, ennemminkin laiskaksi, joten nyt haetaan motivaatiota ja jossain määrin kuntoakin kevyillä kuuden kilsan lenkeillä.

Lisäksi tauon aikana innostuin taas valokuvauksesta, joten entistä haastavammaksi tämä vapaa-ajan sovittaminen tulee. Ehkä tämän vuoden tavoitteena ei ole juosta 80 minuutin puolikasta vaan pitää oma taso siellä alle 90 minuutin… ja valokuvauksen osalta jotakin kertoo se, että vuonna 2011 kuvasin ainakin lomareissuilla suhteellisen ahkerasti, mutta tammikuun 15. päivään mennessä kovalevylle oli kertynyt jo enemmän kuvia kuin viime vuonna yhteensä… tästä on hyvä jatkaa… toivottavasti myös juoksurintamalla parempaan suuntaan.

Sitä melkein riittää täälläkin. Tiistaista asti meikää on vaivannut yllättävän ärhäkkä flunssa ja eilen sain vielä bonuksena silmätulehduksen molempiin silmiin. Joten tässä joulupäivä on edennyt extreme-matkailun merkeissä Peijaksen päivystyksessä. Sen verran surkealta onnistuin kuitenkin vastaaanotossa näyttämään, että pientä upgradea jonoon sain. Siitäkin huolimatta 2 tuntia 15 minuuttia siinä istuessa meni. Mutta useampi ennen meikäläistä tullut jäi vielä jonottamaan

Luonnollisesti tämän viikon juoksukilometrit on pyöreä nolla, mutta lääkitys on kerrankin kohdallaan… lääkärin mukaan mykoplasmakin lähtisi sillä pois, tietenkin sillä edellytyksellä, että tämä muotitauti meikäläisellä olisi. Tuskin kuitenkaan… ainoa oireen tapainen saattaisi olla heikentynyt vastustuskyky, meikällähän on näitä flunssan oireita nykyisin suhteellisen useasti.

Mutta mitäs tässä jouluna murehtimaan. Droppia, kinkkua ja  laatikkoa naamaan ja iloinen virnistys päälle. Tällä kattauksella mennnään nyt!

Viikon kilometrit 43, juoksukunto kaukana parhaasta (jopa tämän vuosituhannen) ja luvassa musta joulu. Siinä positiivisuutta kerrakseen

Päädyin juoksemaan, mutta en niin pitkälti (12,5 km). Nastalenkkareiden valinta puolestaan määritteli juoksureitin, eli sinne mistä vielä löytyy jäätä, loskaa ja lunta. Tuo valinta määritteli myöskin lenkin vauhdillisesti kevyeksi, mutta sykkeen osalta reippaaksi.

12,5 km @ 5:33/km ja syke 139. Juoksufiilis oli hieman syvältä, ei vaan jaksanut juosta. Väsymys ei voi ainakaan johtua liiallisesta harjoittelusta, joten ehkä syynä on p@$k@ kunto.

Tämän viikon kilometrimäärää ei enää ilkeä julkisesti tunnustaa. Tällä menolla ensi vuoden puolella kilometrit menee jo negatiivisen puolelle. Ja tästäkään ei voi mennä kuin ylöspäin, alaspäin tai jonnekin muualle. Jatketaan.

Tänään olisi ollut mahdollisuus testata oma kisakunto vitosella tai kympillä, mutta päätin jäädä kotiin keksimään huonoja tekosyitä.

Kovien harjoitusten puute, paska keli, kipeä jalka… siinä muutamia. 1. Kovan harjoituksen olisin saanut kisassa. 2. Mitä paskempi keli, sen mukavampaa ulkona on olla (jos ei vaan ole liukasta, loskaa tai metrin verran lunta). 3. Ainoa uskottava syy oli tuo sunnuntaina narahtanut jalka. Alle neljän minsan kilometrit eivät välttämättä olisi edistäneet sen lopullista paranemista.

Joten lenkki tuli hoidettua tänään sisätiloissa mattojuoksuna. Kun kerran matossa on erilaisia ohjelmia (tosin ainoastaan muutama järkevästi hyödynnettävä), ajattelin vetää tänään kevyesti reippaan hill run -session, jossa valittu juoksuaika jakaantuu 20 steppiin. Raskaimmillaan mennään 12-13 km/h 3-5% nousukulmalla ja muuten mennään 10-12 km/h 0-3% kulmilla. Eli pikajuoksua ei harrasteta eikä Himalajalle kiivetä.

Ajattelin, että voisin alkaa juoksemaan tätä hill run -sessiota aina silloin tällöin kevyenä kuntotestinä. Raskaaksi tai edes reippaaksi tuota ei ainakaan hyväkuntoisena voi sanoa, mutta nyt hieman vähäisemmällä juoksumäärällä syke tahtoi raskaimpien osuuksien aikana lähteä nousemaan.

40 minuuttia tuolla ohjelmalla juoksin ja neljännekset menivät seuraavasti:

10 min avg 117 max 132
10 min avg 141 max 149
10 min avg 141 max 148
10 min avg 144 max 154

mitä tästä voi sitten päätellä? Ei ole äijällä ihan paras isku tällä hetkellä päällä, koska hyvässä kunnossa keskivertopäivänä max syke ei saisi olla 145 korkeampi ja keskisyke puolestaan tulisi olla jossakin 135 alapuolella. Mutta näilläkin mennään ja seurataan kehitystä säännöllisesti.

Siitäkin huolimatta en saanut jalkaa yhtään huonompaan kuntoon, joten eiköhän tämäkin vastoinkäyminen ole ohitettu.

Lenkki oli mallia “tee mitä huvittaa”, eli tarkoitti tänään reilua 15 kilometriä, jossa oli sisällä 5 x 1 km reipasta + 1 km kevyttä. Tosin viimeinen reipas 4:01 oli tarkemmin ajatellen nykyvauhdin mukaisesti tosikova. Lenkki meni ihan jees, mutta saapuminen kotipihaan ei. Portin ylityksessä onnistuin astumaan oikean jalan miten sattuu ja seuraavaksi tuntui jo aikaisemmin oireilleessa jalkapöydässä inhottava muljahdus ja sitten sattui aikuisten oikeasti. Ensimmäinen ajatus oli, että jotakin hajosi kunnolla, mutta kylmähoidolla jalka asettui ja onnistuin äsken ulkoilemaan koiran kanssa kolme varttia. Tuskin tuolla huomenna juoksee, mutta ehkä ylihuomenna.

Laiskottelun johdosta viikon kilometrit 34.

a) painonhallinta
b) juoksuharjoittelu

Painonhallinta tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessa noin viiden kilon pudotusta… ei paha, mutta siitäkin huolimatta vaatii hieman asialle omistautumista.

Juoksuharjoittelussa puolestaan ei pitäisi olla meikälle mitään uutta ja ihmeellistä. Tiedän mitä se on ja miten sitä tehdään. Eli tältä osin kaikki on kiinni motivaatiosta, motivaatiosta ja motivaatiosta. Mitätön merkitys on myös sillä, että paikat pysyvät kasassa.

Tällä mennään…

• ti 08.11.2011 kevyt 7,6 km
• ke 09.11.2011 vl 8,0 km
• la 12.11.2011 kevyt 9,5 km
• su 13.11.2011 pitkä/kiihtyvä 21,1 km
• ti 15.11.2011 vl / matolla 7,4 kk
• ke 16.11.2011 kevyt / matolla 6,2 km
• la 19.11.2011 tv-kova 5 km + kevyttä yhteensä 10,7 km

Lauantaina oli tarkoitus käydä juoksemassa vitonen tai kymppi Hakunilassa, mutta kunto oli liikaa arvoituksen puolella ja lisäksi oikea jalkapöytä osoitti pieniä kivun merkkejä. Siitäkin huolimatta kävin kellottamassa yksikseen omaa kovaa vitosen verran ja puristusta löytyi olosuhteet huomioiden ihan kivasti. Gps-mittainen vitonen taittui 15 sekkaa alle 21 minuutin, joten varmaan Hakunilassa olisin päässyt vetoavulla alle 20 minsan. Tästä hurjastelusta lopputuloksena olikin sunnuntaina enemmän kipeytynyt jalkapöytä, joten pitkä jäi menneeltä viikolta väliin.

Kun yhden vaivan saa pois niin toinen tulee tilalle. Mutta erittäin positiivisella mielellä edelleen olen. Jos tästä edes jollakin tavalla saan kilometrejä kasaan ja treeniä vähitellen kovemmalle mallille, on lumien sulamisen aikaan äijä vähintään kympin ennätyskunnossa (tämän vuosituhannen ennätyskunnossa siis)… (ihan kuin olisin kirjoittanut tuon äskeisen jo joskus aikaisemminkin… pitää tarkastaa).

p.s. ja kaikesta (tai ainakin jalasta) huolimatta tämän päivän lukemat 5.5 km paljain jaloin matolla. Eli paljain jaloin jalat terveeksi!

Ei näitä tämän viikkoin juoksuja sen kummemmin tarvitse eritellä, mutta mainitaan nyt pituudet: 9,2 km, 9,4 km ja 19 km. Yhteensä 37,7 ja jopa meikälle vaatimattomalla 5:28/km keskivauhdilla. Tuohon on kuitenkin selityksenä ihan tietoinen pk-vauhdin hidastaminen ja etenkin pitkällä lenkillä sykkeen seuraaminen.

Siinä tänään onnistuinkin ihan hyvin keskisykkeellä 129. Vauhtina se tarkoitti 5:30/km. Joskus olen juossut samalla sykkeellä pitempää matkaa 5:05/km, mutta eipä näitä voi näin suoraviivaisesti verrata.

Tulevalla viikolla vuorossa noin 0-6 lenkkiä ja 0-60 kilometriä… ei näin laiska voi sen tarkemmin mitään luvata. Ja laiskuuden olen oppinut tältä koiralta…