Oikeastaan mielenkiinto juoksemiseen on hävinnyt melkein kokonaan tämän vuoden puolella, mutta siitäkin huolimatta tai juuri sen takia takaraivossa on hakannut pelko kunnon heikentymisellä. Juoksemisen osalta ajankäyttö on myös ollut ongelmallinen… aamulenkki pitäisi tehdä ennen töihin lähtöä (6:30-7:00) ja iltalenkki joskus työpäivän jälkeen. Työmatkalle lenkkejä on hieman  vaikea yhdistää, kun matkaa on kuitenkin 25 km. Kyllä tuo tietenkin onnistuisi vaikka matkaamalla junalla aamulla Oulunkylään ja juosten loppumatka ja illalla taas junalla vaikka Tikkurilaan ja sieltä kotiin… mutta joku tuossa ajatuksessa on tökkinyt.

Ehkäpä ratkaisu löytyi yllättäen vanhasta rakkaudesta, maantiepyöräilystä. Ensimmäisen kilpurin ostin joskus 16-kesäisenä ja seuraavan 10 vuoden aikana kilometrejä tuli vaihteleva määrä vuodessa, kunnes tuli aika myydä pyörä pois. Uusi innostus pyöräilyyn meinasi syttyä jo kesällä 2009, mutta “taistelin” vastaan ja “satsasin” juoksuun. Kevät on kuitenkin miehille pahaa aikaa niin autojen kuin kaksipyöräisten suhteen ja nyt en enää pystynyt taistelemaan maantiepyörän hankkimista vastaan, joten nyt olen olen onnellinen Trekin omistaja.

Jos työmatkajuokseminen on meikälle vastenmielinen laji, työmatkapyöräily tuntuu houkuttelevalta ja ensimmäinen kokeilu on jo onnistuneesti takana ja siinä sivussa saa noin tunnin lenkin aamuisin ja iltaisin. Eli tämäkin vuosi taitaa olla välivuosi juoksun suhteen, mutta pitää pyrkiä pitämään kuntoa yllä pyöräillen ja siinä sivussa välillä juosten. Ja ainahan sitä voisi alkaa duathlonia harrastamaan

Mutta tässä vaiheessa uskoisin pyöräilyn olevan meikälle ajankäytöllisesti sopivampi kuin juoksu. Eli ehkä tässä blogissa on tulevaisuudessa enemmän pyöräilyä kuin juoksua.

Se nyt on varmaankin tullut jo selväksi, että tälle vuodelle meikällä ei ole sen ihmeellisempiä juoksutavoitteita. Onnistuin ainakin välttelemään todella tyylikkäästi kaikki viisi maantiejuoksu cupin kilpailua ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Teoriassa M40 -sarjan avaus esim. UusiLahti -juoksussa puolikkaalla kiinnostaisi, mutta ilman jalkojen särkemistä en enää pääse toukokuun loppuun mennessä vakaaseen alle 90 minuutin suoritukseen.

Itse asiassa nykyinen harjoittelutahti sopii todella hyvin jaloille, ei penikan oireita eikä mitään muutakaan. Juokseminen on suhteellisen hauskaa ja kivutonta… tosin harvennettu tahti tahtoo aiheuttaa aina välillä motivaatio-ongelmia, mutta sehän on ainoastaan taistelu oman pään sisällä… ja yleensä se juokseva minä sen on voittanut.

Mutta ei muuta kuin kevättä rinnassa ja sulaa baanaa jalkojen alla… Aikaisempaan verrattuna harvempaa harjoittelua voi seurata tuosta oikeasta yläreunasta ja valokuvia ym. Google+ puolelta… ja yritän kyllä aina välillä tännekin avautua

Joku influenssa iski joulun alla ja siitä paraneminen vei kaksi viikkoa ja yskän pahasti kipeyttämän kylki-/rintalihaksen palautumiseen meni vielä reilu viikko lisää. Yksinkertaisesti syvään ei pystynyt hengittämään, joten ei siinä juoksemista ollut yhtään ikävä. Reilun kolmen viikon juoksutauko ei tehnyt meikäläistä kovinkaan juoksunälkäiseksi, ennemminkin laiskaksi, joten nyt haetaan motivaatiota ja jossain määrin kuntoakin kevyillä kuuden kilsan lenkeillä.

Lisäksi tauon aikana innostuin taas valokuvauksesta, joten entistä haastavammaksi tämä vapaa-ajan sovittaminen tulee. Ehkä tämän vuoden tavoitteena ei ole juosta 80 minuutin puolikasta vaan pitää oma taso siellä alle 90 minuutin… ja valokuvauksen osalta jotakin kertoo se, että vuonna 2011 kuvasin ainakin lomareissuilla suhteellisen ahkerasti, mutta tammikuun 15. päivään mennessä kovalevylle oli kertynyt jo enemmän kuvia kuin viime vuonna yhteensä… tästä on hyvä jatkaa… toivottavasti myös juoksurintamalla parempaan suuntaan.

Sitä melkein riittää täälläkin. Tiistaista asti meikää on vaivannut yllättävän ärhäkkä flunssa ja eilen sain vielä bonuksena silmätulehduksen molempiin silmiin. Joten tässä joulupäivä on edennyt extreme-matkailun merkeissä Peijaksen päivystyksessä. Sen verran surkealta onnistuin kuitenkin vastaaanotossa näyttämään, että pientä upgradea jonoon sain. Siitäkin huolimatta 2 tuntia 15 minuuttia siinä istuessa meni. Mutta useampi ennen meikäläistä tullut jäi vielä jonottamaan

Luonnollisesti tämän viikon juoksukilometrit on pyöreä nolla, mutta lääkitys on kerrankin kohdallaan… lääkärin mukaan mykoplasmakin lähtisi sillä pois, tietenkin sillä edellytyksellä, että tämä muotitauti meikäläisellä olisi. Tuskin kuitenkaan… ainoa oireen tapainen saattaisi olla heikentynyt vastustuskyky, meikällähän on näitä flunssan oireita nykyisin suhteellisen useasti.

Mutta mitäs tässä jouluna murehtimaan. Droppia, kinkkua ja  laatikkoa naamaan ja iloinen virnistys päälle. Tällä kattauksella mennnään nyt!

Viikon kilometrit 43, juoksukunto kaukana parhaasta (jopa tämän vuosituhannen) ja luvassa musta joulu. Siinä positiivisuutta kerrakseen

Päädyin juoksemaan, mutta en niin pitkälti (12,5 km). Nastalenkkareiden valinta puolestaan määritteli juoksureitin, eli sinne mistä vielä löytyy jäätä, loskaa ja lunta. Tuo valinta määritteli myöskin lenkin vauhdillisesti kevyeksi, mutta sykkeen osalta reippaaksi.

12,5 km @ 5:33/km ja syke 139. Juoksufiilis oli hieman syvältä, ei vaan jaksanut juosta. Väsymys ei voi ainakaan johtua liiallisesta harjoittelusta, joten ehkä syynä on p@$k@ kunto.

Tämän viikon kilometrimäärää ei enää ilkeä julkisesti tunnustaa. Tällä menolla ensi vuoden puolella kilometrit menee jo negatiivisen puolelle. Ja tästäkään ei voi mennä kuin ylöspäin, alaspäin tai jonnekin muualle. Jatketaan.

Tänään olisi ollut mahdollisuus testata oma kisakunto vitosella tai kympillä, mutta päätin jäädä kotiin keksimään huonoja tekosyitä.

Kovien harjoitusten puute, paska keli, kipeä jalka… siinä muutamia. 1. Kovan harjoituksen olisin saanut kisassa. 2. Mitä paskempi keli, sen mukavampaa ulkona on olla (jos ei vaan ole liukasta, loskaa tai metrin verran lunta). 3. Ainoa uskottava syy oli tuo sunnuntaina narahtanut jalka. Alle neljän minsan kilometrit eivät välttämättä olisi edistäneet sen lopullista paranemista.

Joten lenkki tuli hoidettua tänään sisätiloissa mattojuoksuna. Kun kerran matossa on erilaisia ohjelmia (tosin ainoastaan muutama järkevästi hyödynnettävä), ajattelin vetää tänään kevyesti reippaan hill run -session, jossa valittu juoksuaika jakaantuu 20 steppiin. Raskaimmillaan mennään 12-13 km/h 3-5% nousukulmalla ja muuten mennään 10-12 km/h 0-3% kulmilla. Eli pikajuoksua ei harrasteta eikä Himalajalle kiivetä.

Ajattelin, että voisin alkaa juoksemaan tätä hill run -sessiota aina silloin tällöin kevyenä kuntotestinä. Raskaaksi tai edes reippaaksi tuota ei ainakaan hyväkuntoisena voi sanoa, mutta nyt hieman vähäisemmällä juoksumäärällä syke tahtoi raskaimpien osuuksien aikana lähteä nousemaan.

40 minuuttia tuolla ohjelmalla juoksin ja neljännekset menivät seuraavasti:

10 min avg 117 max 132
10 min avg 141 max 149
10 min avg 141 max 148
10 min avg 144 max 154

mitä tästä voi sitten päätellä? Ei ole äijällä ihan paras isku tällä hetkellä päällä, koska hyvässä kunnossa keskivertopäivänä max syke ei saisi olla 145 korkeampi ja keskisyke puolestaan tulisi olla jossakin 135 alapuolella. Mutta näilläkin mennään ja seurataan kehitystä säännöllisesti.

Siitäkin huolimatta en saanut jalkaa yhtään huonompaan kuntoon, joten eiköhän tämäkin vastoinkäyminen ole ohitettu.

Lenkki oli mallia “tee mitä huvittaa”, eli tarkoitti tänään reilua 15 kilometriä, jossa oli sisällä 5 x 1 km reipasta + 1 km kevyttä. Tosin viimeinen reipas 4:01 oli tarkemmin ajatellen nykyvauhdin mukaisesti tosikova. Lenkki meni ihan jees, mutta saapuminen kotipihaan ei. Portin ylityksessä onnistuin astumaan oikean jalan miten sattuu ja seuraavaksi tuntui jo aikaisemmin oireilleessa jalkapöydässä inhottava muljahdus ja sitten sattui aikuisten oikeasti. Ensimmäinen ajatus oli, että jotakin hajosi kunnolla, mutta kylmähoidolla jalka asettui ja onnistuin äsken ulkoilemaan koiran kanssa kolme varttia. Tuskin tuolla huomenna juoksee, mutta ehkä ylihuomenna.

Laiskottelun johdosta viikon kilometrit 34.

a) painonhallinta
b) juoksuharjoittelu

Painonhallinta tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessa noin viiden kilon pudotusta… ei paha, mutta siitäkin huolimatta vaatii hieman asialle omistautumista.

Juoksuharjoittelussa puolestaan ei pitäisi olla meikälle mitään uutta ja ihmeellistä. Tiedän mitä se on ja miten sitä tehdään. Eli tältä osin kaikki on kiinni motivaatiosta, motivaatiosta ja motivaatiosta. Mitätön merkitys on myös sillä, että paikat pysyvät kasassa.

Tällä mennään…