hankkila.net

Tässä taas säännöllisen epäsäännöllinen blogipäivitys… tosin tahti näyttää kiihtyvän edelliseen verrattuna. Hyvä näin.

Oikeastaan mielenkiinto juoksemiseen on hävinnyt melkein kokonaan tämän vuoden puolella, mutta siitäkin huolimatta tai juuri sen takia takaraivossa on hakannut pelko kunnon heikentymisellä. Juoksemisen osalta ajankäyttö on myös ollut ongelmallinen… aamulenkki pitäisi tehdä ennen töihin lähtöä (6:30-7:00) ja iltalenkki joskus työpäivän jälkeen. Työmatkalle lenkkejä on hieman  vaikea yhdistää, kun matkaa on kuitenkin 25 km. Kyllä tuo tietenkin onnistuisi vaikka matkaamalla junalla aamulla Oulunkylään ja juosten loppumatka ja illalla taas junalla vaikka Tikkurilaan ja sieltä kotiin… mutta joku tuossa ajatuksessa on tökkinyt.

Ehkäpä ratkaisu löytyi yllättäen vanhasta rakkaudesta, maantiepyöräilystä. Ensimmäisen kilpurin ostin joskus 16-kesäisenä ja seuraavan 10 vuoden aikana kilometrejä tuli vaihteleva määrä vuodessa, kunnes tuli aika myydä pyörä pois. Uusi innostus pyöräilyyn meinasi syttyä jo kesällä 2009, mutta “taistelin” vastaan ja “satsasin” juoksuun. Kevät on kuitenkin miehille pahaa aikaa niin autojen kuin kaksipyöräisten suhteen ja nyt en enää pystynyt taistelemaan maantiepyörän hankkimista vastaan, joten nyt olen olen onnellinen Trekin omistaja.

Jos työmatkajuokseminen on meikälle vastenmielinen laji, työmatkapyöräily tuntuu houkuttelevalta ja ensimmäinen kokeilu on jo onnistuneesti takana ja siinä sivussa saa noin tunnin lenkin aamuisin ja iltaisin. Eli tämäkin vuosi taitaa olla välivuosi juoksun suhteen, mutta pitää pyrkiä pitämään kuntoa yllä pyöräillen ja siinä sivussa välillä juosten. Ja ainahan sitä voisi alkaa duathlonia harrastamaan

Mutta tässä vaiheessa uskoisin pyöräilyn olevan meikälle ajankäytöllisesti sopivampi kuin juoksu. Eli ehkä tässä blogissa on tulevaisuudessa enemmän pyöräilyä kuin juoksua.

Pitää katkaista hiljaisuuden aika tässä blogissa. Edellisestä päivityksestä on vähintään jokunen viikko ja koska tänne kirjoittelen lähinnä juoksuun liittyviä asioita, voi hiljaisuudesta ihan oikein päätellä juoksutauon olleen päällä.

Joku influenssa iski joulun alla ja siitä paraneminen vei kaksi viikkoa ja yskän pahasti kipeyttämän kylki-/rintalihaksen palautumiseen meni vielä reilu viikko lisää. Yksinkertaisesti syvään ei pystynyt hengittämään, joten ei siinä juoksemista ollut yhtään ikävä. Reilun kolmen viikon juoksutauko ei tehnyt meikäläistä kovinkaan juoksunälkäiseksi, ennemminkin laiskaksi, joten nyt haetaan motivaatiota ja jossain määrin kuntoakin kevyillä kuuden kilsan lenkeillä.

Lisäksi tauon aikana innostuin taas valokuvauksesta, joten entistä haastavammaksi tämä vapaa-ajan sovittaminen tulee. Ehkä tämän vuoden tavoitteena ei ole juosta 80 minuutin puolikasta vaan pitää oma taso siellä alle 90 minuutin… ja valokuvauksen osalta jotakin kertoo se, että vuonna 2011 kuvasin ainakin lomareissuilla suhteellisen ahkerasti, mutta tammikuun 15. päivään mennessä kovalevylle oli kertynyt jo enemmän kuvia kuin viime vuonna yhteensä… tästä on hyvä jatkaa… toivottavasti myös juoksurintamalla parempaan suuntaan.

Suhteellisen huono viikko juoksemisen osalta, mutta siihen löytyy ihan kelvolliset perustelut. Lenkit ovatkin olleet enemmän ja vähemmän juoksentelua ja ajatukset jossakin ihan muualla.

Viikon kilometrit 43, juoksukunto kaukana parhaasta (jopa tämän vuosituhannen) ja luvassa musta joulu. Siinä positiivisuutta kerrakseen

Alkuun vähän fanfaaria ja aaltoja, neljässadas blogi-kirjoitus alkaa. Mutta ei kannata odottaa liikaa, tekstiä kirjoittaessani en vielä tiennyt tästä tasaluvusta yhtään mitään, joten samaa Scheißea täältä tulee kuin aikaisemminkin.

Tänään olisi ollut mahdollisuus testata oma kisakunto vitosella tai kympillä, mutta päätin jäädä kotiin keksimään huonoja tekosyitä.

Kovien harjoitusten puute, paska keli, kipeä jalka… siinä muutamia. 1. Kovan harjoituksen olisin saanut kisassa. 2. Mitä paskempi keli, sen mukavampaa ulkona on olla (jos ei vaan ole liukasta, loskaa tai metrin verran lunta). 3. Ainoa uskottava syy oli tuo sunnuntaina narahtanut jalka. Alle neljän minsan kilometrit eivät välttämättä olisi edistäneet sen lopullista paranemista.

Joten lenkki tuli hoidettua tänään sisätiloissa mattojuoksuna. Kun kerran matossa on erilaisia ohjelmia (tosin ainoastaan muutama järkevästi hyödynnettävä), ajattelin vetää tänään kevyesti reippaan hill run -session, jossa valittu juoksuaika jakaantuu 20 steppiin. Raskaimmillaan mennään 12-13 km/h 3-5% nousukulmalla ja muuten mennään 10-12 km/h 0-3% kulmilla. Eli pikajuoksua ei harrasteta eikä Himalajalle kiivetä.

Ajattelin, että voisin alkaa juoksemaan tätä hill run -sessiota aina silloin tällöin kevyenä kuntotestinä. Raskaaksi tai edes reippaaksi tuota ei ainakaan hyväkuntoisena voi sanoa, mutta nyt hieman vähäisemmällä juoksumäärällä syke tahtoi raskaimpien osuuksien aikana lähteä nousemaan.

40 minuuttia tuolla ohjelmalla juoksin ja neljännekset menivät seuraavasti:

10 min avg 117 max 132
10 min avg 141 max 149
10 min avg 141 max 148
10 min avg 144 max 154

mitä tästä voi sitten päätellä? Ei ole äijällä ihan paras isku tällä hetkellä päällä, koska hyvässä kunnossa keskivertopäivänä max syke ei saisi olla 145 korkeampi ja keskisyke puolestaan tulisi olla jossakin 135 alapuolella. Mutta näilläkin mennään ja seurataan kehitystä säännöllisesti.