hankkila.net

Pitää katkaista hiljaisuuden aika tässä blogissa. Edellisestä päivityksestä on vähintään jokunen viikko ja koska tänne kirjoittelen lähinnä juoksuun liittyviä asioita, voi hiljaisuudesta ihan oikein päätellä juoksutauon olleen päällä.

Joku influenssa iski joulun alla ja siitä paraneminen vei kaksi viikkoa ja yskän pahasti kipeyttämän kylki-/rintalihaksen palautumiseen meni vielä reilu viikko lisää. Yksinkertaisesti syvään ei pystynyt hengittämään, joten ei siinä juoksemista ollut yhtään ikävä. Reilun kolmen viikon juoksutauko ei tehnyt meikäläistä kovinkaan juoksunälkäiseksi, ennemminkin laiskaksi, joten nyt haetaan motivaatiota ja jossain määrin kuntoakin kevyillä kuuden kilsan lenkeillä.

Lisäksi tauon aikana innostuin taas valokuvauksesta, joten entistä haastavammaksi tämä vapaa-ajan sovittaminen tulee. Ehkä tämän vuoden tavoitteena ei ole juosta 80 minuutin puolikasta vaan pitää oma taso siellä alle 90 minuutin… ja valokuvauksen osalta jotakin kertoo se, että vuonna 2011 kuvasin ainakin lomareissuilla suhteellisen ahkerasti, mutta tammikuun 15. päivään mennessä kovalevylle oli kertynyt jo enemmän kuvia kuin viime vuonna yhteensä… tästä on hyvä jatkaa… toivottavasti myös juoksurintamalla parempaan suuntaan.

Suhteellisen huono viikko juoksemisen osalta, mutta siihen löytyy ihan kelvolliset perustelut. Lenkit ovatkin olleet enemmän ja vähemmän juoksentelua ja ajatukset jossakin ihan muualla.

Viikon kilometrit 43, juoksukunto kaukana parhaasta (jopa tämän vuosituhannen) ja luvassa musta joulu. Siinä positiivisuutta kerrakseen

Alkuun vähän fanfaaria ja aaltoja, neljässadas blogi-kirjoitus alkaa. Mutta ei kannata odottaa liikaa, tekstiä kirjoittaessani en vielä tiennyt tästä tasaluvusta yhtään mitään, joten samaa Scheißea täältä tulee kuin aikaisemminkin.

Tänään olisi ollut mahdollisuus testata oma kisakunto vitosella tai kympillä, mutta päätin jäädä kotiin keksimään huonoja tekosyitä.

Kovien harjoitusten puute, paska keli, kipeä jalka… siinä muutamia. 1. Kovan harjoituksen olisin saanut kisassa. 2. Mitä paskempi keli, sen mukavampaa ulkona on olla (jos ei vaan ole liukasta, loskaa tai metrin verran lunta). 3. Ainoa uskottava syy oli tuo sunnuntaina narahtanut jalka. Alle neljän minsan kilometrit eivät välttämättä olisi edistäneet sen lopullista paranemista.

Joten lenkki tuli hoidettua tänään sisätiloissa mattojuoksuna. Kun kerran matossa on erilaisia ohjelmia (tosin ainoastaan muutama järkevästi hyödynnettävä), ajattelin vetää tänään kevyesti reippaan hill run -session, jossa valittu juoksuaika jakaantuu 20 steppiin. Raskaimmillaan mennään 12-13 km/h 3-5% nousukulmalla ja muuten mennään 10-12 km/h 0-3% kulmilla. Eli pikajuoksua ei harrasteta eikä Himalajalle kiivetä.

Ajattelin, että voisin alkaa juoksemaan tätä hill run -sessiota aina silloin tällöin kevyenä kuntotestinä. Raskaaksi tai edes reippaaksi tuota ei ainakaan hyväkuntoisena voi sanoa, mutta nyt hieman vähäisemmällä juoksumäärällä syke tahtoi raskaimpien osuuksien aikana lähteä nousemaan.

40 minuuttia tuolla ohjelmalla juoksin ja neljännekset menivät seuraavasti:

10 min avg 117 max 132
10 min avg 141 max 149
10 min avg 141 max 148
10 min avg 144 max 154

mitä tästä voi sitten päätellä? Ei ole äijällä ihan paras isku tällä hetkellä päällä, koska hyvässä kunnossa keskivertopäivänä max syke ei saisi olla 145 korkeampi ja keskisyke puolestaan tulisi olla jossakin 135 alapuolella. Mutta näilläkin mennään ja seurataan kehitystä säännöllisesti.

Kun motivaatio on viritetty huippuunsa, ei rankka vesisade voi tuntua yhtään missään… korkeintaan se siirtää lenkille lähtöä tunnin verran. Ei se motivaatio kuitenkaan kuivana pidä

Lenkki oli mallia “tee mitä huvittaa”, eli tarkoitti tänään reilua 15 kilometriä, jossa oli sisällä 5 x 1 km reipasta + 1 km kevyttä. Tosin viimeinen reipas 4:01 oli tarkemmin ajatellen nykyvauhdin mukaisesti tosikova. Lenkki meni ihan jees, mutta saapuminen kotipihaan ei. Portin ylityksessä onnistuin astumaan oikean jalan miten sattuu ja seuraavaksi tuntui jo aikaisemmin oireilleessa jalkapöydässä inhottava muljahdus ja sitten sattui aikuisten oikeasti. Ensimmäinen ajatus oli, että jotakin hajosi kunnolla, mutta kylmähoidolla jalka asettui ja onnistuin äsken ulkoilemaan koiran kanssa kolme varttia. Tuskin tuolla huomenna juoksee, mutta ehkä ylihuomenna.

Laiskottelun johdosta viikon kilometrit 34.